Jouluntoivotukset

Vetäydyn joulunpyhiksi ja välipäiviksi lomailemaan blogistakin, nähdään ensi vuonna!

Kultainen mix and match

Ensin seuraa tunnustus. Mä en ymmärrä tätä skittle-skittlette-termistöä, en sitten millään. Vaikka Papukin tuossa julkaisi havainnollistavan esimerkin niin ei mene jakeluun ei. Siispä olen ovela ja kierrän koko homman puhumalla mix and match-kynsistä.

Idea näihin kynsiin lähti siitä, että kotiutin Sonnen postauksen myötä itselleni Color Clubin Poetic Huesin, jonka sonne mainitsi olevan samankaltainen surullisen kuuluisan OPIn My vampire is buffin kanssa, vertailua en pysty suorittamaan, sillä buffin jätin suosiolla hankkimatta, kun se kerta toisensa jälkeen haukuttiin karmeaksi kuraksi. Kaipuu kuitenkin samanlaiseen epäväriin jäi.

Tämä Poetic Hues oli yllättävän helppo tapaus tämänkaltaiseksi väriksi, hieman kaljuuntui ja raidottui, mutta nätin pinnan sain aikaiseksi kolmella semipaksulla kerroksella ja pikakuivattajalla.

Poetic olikin Se Oikea-lakka, jota olin etsiskellyt Zoyan Tomokolle kaveriksi. Ja se on niin upea kuin olin ajatellutkin. Kovin peittävältä se ei näyttänyt, joten laitoin alle kerroksen Poetic huesia ja kaksi kerrosta tomokoa. Muuta koristusta eivät sitten peukalo ja nimetön kaivanneetkaan.

Etusormi ja pikkurilli saivat koristuksekseen leimat pueenin26 laasta, leimauslakkana China Glazen Passion. Ja keskisormeen sudin simppelisti L.A. Glirlin Splatter glitteriä nimeltä Sparkle.

Ehkä tämä nyt sitten on skittlette. Epäilisin.

Herkkää harmaata

Pitkän epäonnen ja sitä seuranneen kyllästymisen jälkeen kynsien laitto alkoi taas maistua ja tuloksena oli omaan silmääni melkoisen onnistuneet tuotokset.

Sain vision lakkoihin jo Eino-myrskyn aikoihin, mutta syystä x se jäi silloin toteuttamatta. Nyt kuitenkin Delaneyltä tuli höyhen decaleita, jotka sopivat visiooni paremmin kuin hyvin.

Alle lakkasin siis kolme kerrosta kynsilakkakirppis heräteostosta Catricen ASHleyta, joka on melko tumma harmaa. Jännä valinta sinällään, sillä en erityisemmin viehäty tälläisistä perusharmaista. Loppupeleissä kuitenkin tykästyin, joskus sitä vaan kaipaa jotain hillittyä muttei kuitenkaan nudea ja omasta mielestäni tämä on sellaisiin hetkiin varsin passeli. Itse lakka oli koostumukseltaan varsin perus, ei herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen.

Päälle sitten OPIn Pirouette my whistleä, glitteriä joka sopii lakkaan kuin lakkaan.

Decalit olivat hieman kummalliset, sillä arkissa oli 10 mustaa höyhentä, samanlaiset molempiin käsiin. Valkoisia taas oli kahta erilaista mallia, viisi molempia.

Nätit näistä silti tuli. Olenkin tuijotellut näitä koko päivän.

Idea hyvä, toteutus ei niinkään

Harvemmin tykkään esitellä epäonnistuneita kynsiä, mutta näissä kynsissä on muutama juttu, jotka halusin esitellä. Aloitetaan niistä hyvistä jutuista.

Kynsillä on siis China Glazen Purr-fect plum, jota on kehuttu hyväksi ja peittäväksi lakaksi. En voi olla muuta kuin samaa mieltä, sillä tämä kaunis viininpunainen lakka peitti kahdella kerroksella ja levittyi kuin unelma. Ihan rakkautta.

Nimettömissä esiintyy sitten toinen uutuus, Gina Tricotin kultaglitter Top of the line, nätti, mutta hieman kinkkinen saada glittereitä tasaisesti kynnelle.

Lisäksi viilasin kynnet talttamalliin, tykkään näistä kyllä, mutten ole vielä tottunut ja oudolta tuntuu.

Sitten siihen fail-osuuteen, nimittäin nuo decalit! Tilasin Chez Delaneyltä noita ja muutamia muitakin ja jos kaikki on niinkuin nuo niin kylläpä oli hukkaan heitettyä rahaa! Decalit eivät irronneet taustapaperistaan, eivät tarttuneet kynnelle ja etusormessa yksi reuna jäi jopa repsottamaan. Argh!

Onnistuin myös ruttaamaan tuon keskisormen taistellesani noiden decaleiden kanssa, kauniit nämä kynnet olisivat kyllä olleet, jos olisivat onnistuneet. Nyt ne viihtyivät kynsillä tasan sen aikaa, että sain kuvat otettua.

Kuvan saa kyllä klikattua isommaksikin.

Terapian tarpeessa

Kun näin Sonnen postauksen kynsitaideterapiasta, tajusin että tässä on juuri se juttu mitä kaipaan just nyt. Tiivistettynä, lakataan kynnet jollain värillä ja otetaan esille siveltimet ja akryylimaalit/lakat, koristelulakat tai joku muu vastaava ja aletaan vaan vedellä viivoja. Ilman mitään ajatuksia. Ja ollaan miettimättä esim. blogissa julkaisua.

Ja voin kertoa, että oli muuten rentouttavaa. Alle lakkasin pari helppoa kerrosta picture pOlishin Dreamia, joka on muuten ärsyttävän vaikea kuvata oikeansävyisenä, mutta ihan rehellinen purkkapinkki tämä on, vaikka kuvat antavatkin muuta olettaa.

Sen jälkeen kaivelin laatikosta pari erikokoista sivellintä ja Essien Licoricen ja Blancin ja sudin menemään. Yllättävän kivat statement-kynnet näistä tuli. Ja oli olla miettimättä sen kummemmin koristeluja.

Suosittelen siis kaikkia muitakin nakkamaan edes kerran ajatuksen nurkkaan kynsiä tehdessään.

Matattu splatter

Voisinpa aloittaa postauksen valittamalla suomenkielisestä kynsitermistöstä tai siis omalta osaltaan sen puutteesta, sillä monet kynsiharrastukseen liittyvät termit on paljon helpompi laittaa englanniksi, kun ne suomeksi kuulostavat niin kertakaikkisen typeriltä. Vaikka osalle onkin jo ihan sentään ihmismäiset suomennokset, niin kyllä minä puhun water decaleista/decaleista ennemmin kuin siirtokuvista. Tai dotting toolista/dottarista kuin pilkkutikusta.

Puhumattakaan lakkojen kuvailusta, otetaan nyt esimerkiksi tässä postauksessa esiintyvä OPIn Sparrow me the drama, PolishAholicissa se kuvataan sanoilla dusty rosy pink, mikä on mielestäni varsin osuva kuvaus lakasta. Tomuinen/pölyinen ruusuinen pinkki taas ei herätä lähellekkään samoja mielikuvia. Minä mielelläni käyttäisin suomenkielisessä blogissa suomenkielistä termistöä, mutta kun se ei vaan ole niin kuvaava kuin englanninkielinen, joten mennään nyt eteenpäin tällä sekoituksella.

Sissin postaus L.A Girlin Splatter-glittereistä aiheutti ilmeisesti monelle ostohimoja, minullekin. Neljä kotiutin, kaksi jäi vielä kaihertamaan.

Näissä kynsissä nähdään Sprinkle, jonka töpöttelin meikkisienellä kynnelle. Näin ne näytti minusta kokoelman nimeä mukaillen splatter-kynsiltä. Ainakin kaukaa. Tai siis normaalilta kynsien katseluetäisyydeltä. Glittereiden päälle laitoin kaksi kerrosta pikakuivattajaa, sillä ensimmäisen kerroksen jälkeen glitterit tuntuivat vielä ikävästi kynneltä. Huomasin kuitenkin, että kiiltävä pinta teki lakkauksesta vähän sekavan. No hätä ei ollut tämännäköinen, kerros mattalakkaa päälle ja lakkaus oli taas katseen kestävä.

Sprinklen alla on jo tuolla alun valituksessa mainittu Sparrow me the drama, hyvin levittyvä, kolmella kerroksella peittävä ja kaikenpuolin miellyttävä tapaus.

Turvallista

Joskus sitä vain kaipaa jotain sellaista, mikä varmasti onnistuu. Nyt oli sellainen hetki ja itseasiassa facebookin lakkaushaastekin sattui sopivasti olemaan nude.

Turvalakkaukseen valitsin siis luottonudeni OPIn Don't prezel my buttonsin, josta enemmän juttua löytyy täältä. On se vaan niin helppo.

Kaverikseen se sai verkko-ruusu-decaleja, jotka eivät ihan asettuneet nätisti kynnelle muotonsa puolesta, mutta en antanut sen häiritä. Tällä reseptillä syntyi tuijoteltava turvalakkaus. Vaikka välillä on hyvä seikkailla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, niin kyllä sinne on aina mukava palata.

Mukavuusalueesta tulikin mieleen, olen tässä viime päivinä pohtinut kovasti omaa mukavuusaluettani kynsien pituuden suhteen, ennen olin sitä mieltä, että mitä pidemmät sen paremmat. En tiedä, vaikuttiko sitten edellinen työni, jossa piti olla lyhyet kynnet niin, etten enää viihdykkään pitkissä. Ihastelen kyllä edelleen pitkiä kynsiä muilla, mutta koen, että omani ovat tässä mitassaan parhaimmillaan. Pituutta löytyy jonkun verran, mutta kovin pitkät ne eivät kuitenkaan ole. Turvallisen mittaiset.

Epäonninen voikkari

Päätinpä tässä päivänä eräänä lähteä taas sekkailemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilemaan Lunaliin näiden kynsien innoittamana glittersandwichia. Ongelman numero yksi kohtasin siinä vaiheessa, kun tajusin, etten omista mitään voikkareihin sopivaa jellyä. No eikun ostamaan sellainen, kärsimättömyyttäni marketista, lakkana siis Lumenen Pionimeri. Ensimmäinen virhe, lakka ei meinannut kuivaa millään. Levittyi kyllä varsin näppärästi.

Levitin siis pionimerta alle kolme kerrosta, joka oli mielestäni liian läpikuultava vapaan kasvun alueella. Vaikka ideanahan on, että sekin jää vähän näkyviin. En tiedä, joko tämä koristelutyyli sopii paremmin muunlaisille kynsille kuin omilleni, tahi olen aivopessyt itseni niin hyvin siihen, että lakkojen ei ole suotavaa kuultaa läpi, etten sitten osannut olla.

No jokatapauksessa, päädyin sitten lisäämään pionimeren päälle vielä pari kerrosta Essien no baggage pleasea, joka on edelleen raidottuva tapaus, mutta nähtävästi olen oppinut tulemaan toimeen Essien ohuemmankin siveltimen kanssa, sillä ihan niin kamala kokemus tämä ei ollut kuin edellisellä kerralla.

Tämän jälkeen oli glittereiden vuoro, aluksi laitoin vain OPIn Pirouette my whistleä, mutta kynnet jäivät omasta mielestäni liian vaisuiksi, joten kaivelin laatikosta kaveriksi vielä OPIn Minnie Stylen.

Sandwitchien henkeen päälle tietysti vielä kerros pionimerta (voi luoja mä vihaan näitä lumenen lakkojen nimiä) ja homma oli paketissa, pienistä epäonnen hetkistä ja alkuperäisen suunnitelman muuttumisesta tykkäsin näistä kynsistä yllättävän paljon ja aion on kokeilla jahka saan investoitua kunnollisiin jellyihin voikkaria uudestaan.

Tosin, epäonni ei päättynyt tähän. Huomasin nimittäin kun rupesin muokkaamaan kuvia, ettei siellä kovin julkaisukelpoisia kuvia ole. Ja tietysti olin kerennyt poistaa nämä jo kynsiltä. Huoh. Alla oleva kuva on siis paras laaduultaan näistä kuvista, voitte kuvitella miten huonoja muut ovat olleet.

Blogin postaustahti on hieman hiljentynyt ja jatkuukin todennäköisesti hieman hiljaisempana Sillä ensin syysflunssa kaatoi petiin useammaksi päiväksi (=paljon rästitehtäviä) sekä tähän samaan saumaan sattui vielä monta kurssin loppumista (=pakko saada rästit äkkiä tehtyä).

Todella huono kynsipäivä

Kun aloin lakkaamaan kynsiä, kaikki näytti menevän putkeen.

Aloitin projektin jo eilen ja lakkailin alle Essien Toggle to the top, vähän kummallinen valinta itselleni, mutta varsin onnistunut siitä huolimatta. Kaksikin kerrosta olisi riittänyt, mutta laitoin varmuuden varalta kolme. Ohut sutikaan ei haitannut, sillä lakka levittyi näppärästi, enkä saanut edes pahasti sotkettua kynsinauhoja.

Päätin jättää lakan koristelematta illalla, sillä se on upea jo yksinäänkin.

No tänä aamuna se alamäki sitten alkoikin, kaivelin nätit decalit laatikosta ja arvelin, että teen nopsaan nätit kynnet. Ei todellakaan. Ensinnäkin, siirtokuvat eivät irronneet taustapaperistaan m i l l ä ä n, liottelin niitä varmaan minuutin ja silti se oli taistelua saada ne irti siitä hiivatin paperista. No seuraava vastoinkäyminen oli, ettei kuvat tahtoneet tarttua kynnelle, kieli keskellä suuta sai lakata päällyslakan kun ensin oli saanut taisteltua decalin edes hetkeksi pysymään oikeassa kohdassa.

Apinanraivolla taistelin yhden käden loppuun, jotta sain kuvattua kynnet blogiin. Kynnet olivat nimittäin nätit ja halusin esitellä ne, vaikkei hermo kestänytkään enää toista kättä tehdä. 

Päätin sitten laittaa adeninalle palautetta, vaikka eihän se heidän vikansa ole jos decalit eivät toimi niinkuin pitäisi. Ja kylläpä siellä vain on asiakaspalvelu kohdillaan! Vastaus palautteeseen tuli alle 10 minuuttiin ja rahat arkista luvattiin takaisin. Kiitin heitä nopeasta ja hyvästä asiakaspalvelusta jo sähköpostitse, mutta ajattelin myös näin julkisesti kehaista, koska sitä tulee tehtyä liian harvoin.

Valkoinen riikinkukko

Olen tässä pari päivää pähkäillyt kirjoitanko tästä tänne blogiin, aihepiiriin kun ei sinällään kuulu, mutta päätin sitten kuitenkin kirjoittaa, jospa tälläinen julkinen tunnustaminen pitäisi paremmin ruodussa.

Valkoisia kynsiä tässä blogissa on harvemmin nähty, ranuja vielä harvemmin. Ja siihen on yksi syy. Nimittäin niinkin iljettävä tapa kuin tupakointi, joka ikävästi kellastuttaa valkoisen ja ne ranutkin. Tai ainakin itseäni se kellastuminen on häirinnyt niin paljon, että olen päätynyt siihen, etten tee sellaisia kynsiä. Viimeksi kun täällä on nähty valkoiset kynnet, yritin lopettaa tupakointia, mutta koska en uskonut siihen itsekään niin päätin silloin jättää blogissa mainitsematta. Nyt olen kuitenkin varma päätöksestäni.

Ja sitä päätöstähän piti juhlistaa valkoisilla kynsillä. Essien Blanc toimii luottovalkoisenani, täydellinen ei ole sekään, mutta paras tähän mennessä kokeilemistani. Näissä kynsissä sitä on kolme kerrosta. Koristukset halusin pitää mahdollisimman simppeleinä, joten laitoin kynsiin vain nuo riikinkukon sulkia imitoivat decalit, sekä niiden keskelle tein siniset pisteen Zoyan Songilla.

Tätä kirjoittaessani olen muuten ollut vuorokauden ja muutaman tunnin päälle polttamatta.

Taistelu paremmista kynsistä osa 3

Trindin käyttöä on nyt takana noin kuukausi. Olen tosiaan laittanut Balsamin ja Nail Repairin, kun olen vaihtanut lakat ja rasvailukaan ei enää ole ihan niin neuroottista ollut kuin ensimmäisen parin viikon aikana, eli olen palannut normaaliin rutiiniin rasvailla käsiä sekä öljytä kynsinauhoja päivän mittaan useamman kerran ja nukkunut satunnaisesti hanskat kädessä.

Lisäksi olen pitänyt kynnet kohtuullisen lyhyinä, joten viimein olen saanut entiset liuskottumat viilattua pois. Eikä uusiakaan ole ainakaan vielä syntynyt. Katkenneen nimettömän kynsi tuntuu vapaan kasvun alueelta hieman haperolta, mutta huomattavasti paremmalta kuin aiemmin.

Mavalan Scientifiqueta en ole laittanut tämän kuukauden aikana, kuin kerran. Huomasin, että kynnet kaipaavat enemmänkin kosteutusta, kuin kovetusta. Harvakseltaan silti aion vielä pitää Scientifiquen kuitenkin rutiineissa mukana.

Kaiken kaikkiaan huomaan kynsien kunnon parantuneen tällä säännöllisemmällä hoidolla, mutten vielä uskalla ihan varauksettomasti hihkua trindin mahtavuutta, kun kokeilua ei kuitenkaan ole vielä tämän enempää takana.

Tälläiseltä tilanne näyttää nyt

Lähtötilanne löytyy täältä ja osa 2 tästä

Hiljaisia tähtiä

Olen melkoinen nude-hullu, jos joku ei ole vielä huomannut. Täydelliset nudeni olen kyllä jo löytänyt, mutta aina tuntuu olevan tilaa yhdelle. Yksi uutukainen on Essencen Dare It Nude, jota Papu hehkutti postauksessaan. Pitkään kylläkin jaksoin itselleni uskotella, etten tarvitse enää yhtään nudea, mutta kun J tilasi kosmetiksilta ja pyysi minut kimppaan, niin pakkohan tuo oli ottaa tilaukseen mukaan.

Eikä kaduta, on se vaan nätti ja hyvin käyttäytyvä nude, omilla kynsilläni se vaati kolme kerrosta minua miellyttävään peittävyyteen, mutta niin tekee suurinosa lakoista. Levittämisessä ei ollut ongelmia, lakka ei raidoittunut ja kuivuikin nopsaan, eli jos hakusessa on hyvä nude, niin suosittelen kyllä tätä.

Kaveriksi nimettömiin pääsi OPIn uudesta Mariah Carey kokoelmasta hieman pinkkiin vivahtava nudehko hopeisella glitterillä varustettu hiekkalakka, Silent Stars Go By. Puren lisäksi ainoa, joka tuli siitä kokoelmasta kotiutettua, vaikka aluksi toivelista oli pidempi kuin nälkävuosi. 

Nättihän tämäkin on, peitti kahdella kerroksella ja kuivui ihan kohtuullisessa ajassa. Tätä kuitenkin vaivaa sama ongelma, jonka olen huomannut jokaisen OPIn hiekkalakan kohdalla, kärkikulumat tulevat jo päivässä. Parissa päivässä ne on jo niin törkeän näköiset, että lakat on pakko vaihtaa. Samaa ongelmaa ei ole muiden hiekkalakkojen kanssa ilmennyt.

Koristeeksi suunnittelin ensin niittejä, mutta koska toinen pikakuivattaja on vasta matkalla ja mavala tekee niitä kuplia niin hylkäsin sen idean. Päädyin sitten ihan vaan simppelisti tekemään dottarilla tekemään palloja muihin kynsiin silent stars go by'lla. Olihan ne nätit niin pitkään kun kestivät.

Sulkasato

Olen huomannut viime aikoina itselläni hillittömän vimman sulkakynsiin. Tähän apua tarjosikin ystäväni J'n decal-varastot, joista kävin lainaamassa (lue varastamassa) nämä violetit sulat, jotka olivat hieman ikävät asetella kynsille, sillä ne olivat niin omituisen muotoisia, ettei niitä oikein millään saanut miellyttävästi.

Alla näkyy uusi kirppisostos Illamasquan Velocity, joka on pikkulintujen mukaan on dupe Essien Warm and Toasty Turtleneckille, itsehän en kyseistä lakkaa omista, joten täytynee uskoa muita.

Velocity on kaunis likainen violetti, joka levittyi oikein moitteettomasti ja peitti itselläni kahdella kerroksella.

Olisin tykännyt näistä kynsistä ihan äärettömän paljon, ellei decalien muoto olisi ärsyttänyt niin kovin. Sen takia en viihtynytkään näillä kynsillä kuin päivän.

Rokkaavasti sekoitettua

No niin, nyt ollaan saatu kynnet sellaiseen kuntoon, että niitä kehtaa koristella ja kuvata blogiin. Tähän mennessä olen aika pitkälti huidellut yksivärisillä lakkauksilla. Onnettomat nysäthän ne ovat edelleen, mutta en aio antaa sen häiritä.

Tykkäsin näistä kynsistä tosi paljon, mikä sinällään on hopeansuosijalle ja symmetrian ystävälle ihme. Okei, eihän nää ihan mix and match-kynsistä mene, mutta aika lähelle. Halusin koristelutyylistä huolimatta pitää kynnet kohtalaisen simppeleinä.

Hommahan lähti siitä, että ostin itselleni Essien Licoricen ja kysynpähän vaan, että miksi en oo ostanu sitä aiemmin? Jos todella moni kanssaharrastaja sanoo, että se on paras musta ikinä, kannattaisi ehkä uskoa aiemmin. No kuitenkin, licorice päätyi peukaloihin, keskisormiin ja nimettömiin. Se olisi ollut tämän mittaisilla kynsillä peittävä jo yhdellä kerroksella, mutta vanhasta tottumuksesta laitoin kaksi.

Koristeluihin halusin päästä testaamaan Born Pretty Storelta tilaamaani niittihyrää, jossa oli kultaisia ja hopeisia erimuotoisia niittejä. Ensimmäinen tilaukseni kyseiseen puljuun oli kyllä hienoinen pettymys, olin lukenut noin kahden viikon toimitusajasta erinäisistä blogeista, omia niittejäni (tilasin siis useamman hyrrän) sain odottaa yli kuukauden, kun kuukausi oli kulunut otin yhteyttä asiakaspalveluun, josta neuvottiin vain odottamaan vielä. No kyllähän ne sieltä sitten loppujen lopuksi tuli.

Peukaloihin pääsi pari neliöniittiä, keskisormet saivat koristuksekseen pienistä pyöreistä niiteistä tehdyt ristit ja nimettömiin ihan vain tähtiniitit. Livenä tää mavalan quick minute finishin aiheuttama ongelma ei näkynyt ihan niin pahasti, kuin näissä kuvissa, mutta kohtuullisen ärsyttävää se silti on. Nimittäin nuo pienet ilmakuplat niittien ympärillä. En ainakaan muista Essencen nimihirviö-pikakuivattajalla saaneeni tälläisiä aikaiseksi.

Etusormiin ja pikkurilleihin laitoin vain kaksi kerrosta China Glazen passionia, ensin suunnitelin leimaavani niihin erinäisiä kasarirock-henkisiä kuvioita, mutta arvelin sitten, että se olisi tehnyt kynsistä liian levottomat.

Mavalan pikakuivattaja on ihan kelpo tavaraa sekä helposti saatavillakin, mutta koska tykkään kuitenkin käyttää niittejä koristeluissa (eritoten nyt kun on vaihtoehtoja, mistä valita) niin nuo kuplat kyllä rasittaa aikalailla. Tässä olenkin nyt sitten arponut, että otanko testiin Sechen vai Imn OTD, kommentteja ja suosituksia otetaan vastaan.

Taistelu paremmista kynsistä osa 2

No, ei päästy ihan viikkoonkaan tuossa hoitorutiinissa, sillä peukalon kynnet alkoivat liuskottumaan ja tulin tulokseen, että ehkä suurempi määrä lakkakerroksia suojaa kynttä enemmän. Rasvailu-rutiinit ovat pysyneet ennallaan. Suurta muutosta en ole vielä huomannut, mutta nimetön oli kuitenkin vähän vaille viikon aikana kasvanut sen verran, että kynnet sai lähes samanmittaisiksi. Armottomat töpöthän ne on, mutta piakkoin pääsemme takaisin lakkauskuvien pariin.

Tässä tilannekuvaa lauantailta, jolloin siis luovutin päivittäisen hoitorutiinin suhteen. Oleellisesti tilanne ei ole näinä muutamana päivänä muuttunut.

Lakkalaatikon sisältö: China Glaze

Monessa blogissa on esiintynyt omien kokoelmien esittelyjä ja ajattelin itsekkin liityä mukaan, tästäkin tulee postaussarja, mitään säännöllistä etenemistahtia en lupaa, vaan ennemminkin fiilis-pohjalta mennään.

Ensimmäiseen postaukseen valikoitui China Glaze, joka oli ensimmäinen kosketus salonkilakkoihin. Ja siitähän se alamäki sitten lähtikin, vanhoissa kokoelmissa on vielä aarteita, joille olisi tilaa minunkin lakkalaatikossa, mutta uudet kokoelmat ovat olleet enemmän ja vähemmän bleh.

Huom! Postauksen linkit avautuvat uuteen välilehteen.

Lorelei's Tiara, Some like it haute, I'm not a lion, Shooting stars

Vaikka Lorelei's tiara ei blogissa olekkaan esiintynyt, yhteen aikaan se oli luottolakan asemassa, sudin sitä aina kynsilleni kun mikään muu ei onnistunut. Omalla tavalla tunnearvoakin sillä on, sillä se oli pitkään himotuslistallani ja kun ensimmäinen palkkani tuli klikkailin sen onnesta soikeana ostoskoriin. Ja onhan se kaunotar.

Vierestä löytyy Some like it haute, joka tuli samaa matkaa Lorelein kanssa, tätäkään ei blogissa ole näkynyt, mutta käytössä on kyllä ollut, ei kuitenkaan niin suuressa tehokäytössä kuin Lorelei.

I'm not a lion oli yllättävä ostos tälläiselle, joka enimmäkseen suosii hopeaa. Kuten kuvastakin näkyy, se on kuitenkin ollut kovassa käytössä, sillä hopeisen kimalluksensa ansioista se on riittävän kylmäsävyinen ollakseen nätti kulta, käytössä se esiintyy tässä postauksessa.

Samaisessa postauksessa esiintyy myös Shooting stars, joka on kaunis hologlitter-lakka, jonka kotiutin silloin, kun tähän pieneen kotikaupunkiimme tuli China glazeja myyntiin. Näppärä lakka tuomaan 'sitä jotain'.

Admire, Awaken, Adore, Passion

Nämä kaikki kuuluvat Romantique-kokoelmaan ja ostin nämä lähinnä leimailuun.

Admire on kaunis metallinen vaaleanpunainen, joka on päätynyt kynsille useastikin yksinään, ainoa esimerkki blogissa on tämä liukuvärjäys. Ja onhan tätä tullut käytettyä myös siinä tarkoituksessa, mihin tämän ostin eli leimauksessa.

Awaken on tummanharmaa/musta metalliväri, joka on todella ärsyttävä poistaa kynsinauhoilta, kuten useimmat tummat lakat, koko kynnellä se näkyi hetki sitten julkaistussa postauksessa, jossa innostuin teippailusta. Leimattuna se näkyy I'm not a lionin yhteyteen linkitetyssä postauksessa.

Adore oli jonkun sortin heräteostos silloin, kun China glazet rantautuivat tänne kotikylään ja olenkin sitä yrittänyt käyttää yksinään kynsillä, sekä leimata muiden lakkojen päälle, mikään näistä viritelmistä ei tosin blogiin asti ole päätynyt. Haluan kuitenkin antaa sille vielä mahdollisuuden eräässä visiossani ennen kiertoon laittoa.

Passion on ihan viimeisin lisäys kokoelmaan, se tuli täyttämään kultaisen leimauslakan mentävän aukon laatikossa ja pääsikin melko pian tositoimiin tässä postauksessa, liukuvärjäyksessä se on näkynyt Admiren yhteydessä olevassa postauksessa ja yksinään kynnellä se löytyy täältä.

Rendezvous with you, Charmed I'm sure, Gamer Glam, Electra Magenta

Rendezvousin ilmestymistä lakkalaatikkooni syytän itsekurittomuuteni lisäksi Sissiä, joka laittoi ensin swatchit bloginsa fb-sivuille, silloin se alkoi jo kutitella. Ja sitten iski tiskiin postauksen, jossa se oli niin upeasti koristeltu, että kamelin selkä katkesi ja ebay kutsui. Kynsilläkin tämä on käväissyt, mutta koska en silloin keksinyt sille koristeluja, niin blogiin asti ei ole päätynyt.

Charmed I'm sure kotiutui samaan aikaan Rendezvousin kanssa lievittämään syyslakka tuskaani, todella tumma violetti, jossain valossa lähinnä violettiin taittava musta, upea syyslakka kuitenkin. Tämä lakka päätyi pientä ostoskrapulaa herättäneen Puren alle täällä.

Gamer glam on aika sinisävyinen violetti holo Tronica kokoelmasta, joita myytiin esim. adeninalla suhteellisen halvalla tuossa syksyllä, itse olen kuitenkin tämän kotiuttanut kanssalakkaajan kirppislaatikosta itselleni. Nämä lakat toimivat niin koko kynnellä kuin leimauksessakin, todisteet löytyvät tästä postauksesta.

Electra Magenta kuuluu samaan kokoelmaan ja tämäkin on kotiutunut kanssalakkaajan kirppislaatikosta minun hellään huomaani, tällä toteuttelin viimeisinä aurinkoisina päivinä simppelit tuijottelukynnet.

Cranberry splash, Sweet hook

Tässä kuvassa näkyykin melkoiset vastakohdat.

Cranberry Splashin sain synttärilahjaksi, itse en olisi tätä varmaan koskaan kotiuttanut sillä se on punainen, väri joka on todellakin kaukana mukavuusalueeltani. Kuitenkin seikkailu epämukavuusalueella osoitti, että joskus sinnekin kannattaa hivuttautua, eikä punainen niin kamalalta näytäkkään.

Sweet hook taasen on niin mukavuusalueellani kuin lakka vain olla ja voi, se on mieheni sanoja lainatakseni "ei minkään värinen pastelli", josta ei osaa oikein sanoa onko se vaaleanpunainen vai vaaleanvioletti, tämä kuva vääristää sen hieman liian vaaleanpunaiseksi. Syyslakka-himotuksien takia se kuitenkin odottelee vielä vuoroaan.

Taistelu paremmista kynsistä

Niinhän siinä sitten kävi, että lakkoja poistaessa töpeksin ja paikattu kynsi repeytyi irti - kipeästi. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin nyrhiä muutkin lyhyeksi, vaikka tokihan nimetön on edelleen muita lyhyempi. Ja koska se katkesi kynsipedin puolelta, en kehdannut pariin ensimmäiseen päivään tehdä muuta kuin öljytä ja rasvailla sitä.

Siitä se ajatus sitten lähtikin. Jo ennen tätä tapahtumaa olin tyytymätön kynsien kuntoon, liuskottumia tuli edelleen, orlyn nailtritionista huolimatta. Siispä julistan taistelun alkaneeksi. Tässä on lähtötilanne:

Yritin kyllä buffailla kynsiä, mutta aika värjäytyneeltähän nuo siltikin näyttää. Nimetön on jo hitusen kasvanut pahimmasta, eikä ole enää kipeä. Liuskottumia kynsissä ei tällä hetkellä ole, sillä ne lähtivät kaikki lyhyeksi nyrhimisen yhteydessä.

Taistelussa mukana kulkee edellisessä hoitopostauksessa esitellyt Sally Hansenin kynsinauhaöljy, Laveran käsivoide sekä jahka kynnet hieman kasvaa niin Mavalan Scientifique.

Näiden lisäksi kävin ostamassa vähän jankimman käsirasvan, sillä aion joka yö tämän aktiivihoitokauden ajan nukkua hanskat kädessä. Tätä virkaa toimittaa Frantsilan Luontoäidin 11 yrtin käsivoide, joka nyt ei ihan jankkia ole, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Paketissa luvataan sen kosteuttavan, suojaavan ja elvyttävän käsien ihoa, kahdesta viimeisestä en tiedä mutta hyvin se ainakin kosteuttaa. Kuten nimestä voikin päätellä, niin tuoksu on aika yrttinen, mutta ei kovinkaan voimakas, itse en havainnut tuoksua ennen kuin työnsin nenäni ihan käsiini kiinni. Lisäksi muhittelukomboon kuuluu kulttimainetta nauttiva Lushin Lemony Flutter.

Ihan puhtaasti kynsienhoitoon ostin sitten Trindin Nail Balsamin sekä Nail Repairin, ohjeessahan näitä neuvottaan käyttämään päivittäin kaksi viikkoa ja sen jälkeen kerran viikossa. Oma reseptini lienee ainakin viikko päivittäin, jos kärsivällisyys riittää, kaksi ja sitten aina lakkauksen vaihdon yhteydessä.

Pari päivää tätä rutiinia vasta menty, joten mitään ei ole vielä ehtinyt tapahtua. Aion kuitenkin raportoida blogiin ainakin aktiivihoitokauden päätyttyä sekä siitäkin eteenpäin säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lakkauksia tuskin tulee nyt hetkeen esiteltyä, mutta ei tämä blogi kokonaan hiljene, sillä muutama postausidea on jo suunnitteilla.

Synkistelyä

Olen taas ollut ideavarkaissa, nimittäin kun näin Sissin nämä kynnet, tiesin että tuota ideaa haluan kokeilla itsekkin. Saapui nimittäin myös Sissin suosittelema "ralliteippi", joka muuten tosiaan on huomattavasti miellyttävämpää kuin koristeluteippi.

Alle lakkasin China Glazen Awakenin, joka sinällään oli huono valinta, kun on vasemman käden nimettömässä paikka, niin se oikein hyppäsi silmille. Edellä mainitusta syystä kuvat ovat tällä kertaa oikeasta kädestä. No päädyin kuitenkin pelastamaan tilanteen sillä, että sudin nimettömiin Golden Rosen Holiday 60, samalla lakalla on tehty myös teippaukset. Ihan näppärä lakka, kaksi kerrosta laitoin nimettömiin, luultavasti olisi sillä peittänyt ihan ilman Awakeniakin. Kynnen tyveen laittelin ihan vain hopeisia neliöniittejä.

Ja sitten ilmoitusluontoinen asia, paikan takia blogi saattaa hieman hiljentyä, sillä kynsi lohkesi reilusti kynsipedin puolelta ja olisi ihan verillä jos olisi lohjennut kokonaan. Siksi yritän rasittaa sitä mahdollisimman vähän, jotta saisin sen kasvamaan siihen mittaan, että ilman tuskaa saisi lyhennettyä kynnet.

Idean lisäksi yritin apinoida poseerausta

Kädet ja kynnet kuvauskuntoon: Dollie edition

Ystäväni J tuossa eräs päivä kysäisi, josko haluaisin tehdä postauksen hoitotuotteista mitä käytän kynsille. Päätin viedä sitten idean hieman pidemmälle ja näyttää pitkän kaavan hoitorutiinini, jonka toteutan n. kerran kahdessa viikossa, osaa tuotteista kyllä käytän useamminkin, mutta se on sitten tuotteen esittelyn yhteydessä mainittu.

Rutiini alkaa (yllättäen) lakkojen poistolla ja mahdollisesti viilauksella, tämän jälkeen siirryn kynsinauhojen kuorintaan, josta Papulla onkin oiva videotutoriaali.

Itse käytän tähän hommaan Mavalan Cutitle Removeria, joka ajaa asiansa. Joskin useammin kuin kerran kahdessa viikossa käytettynä huolellisesta pesusta ja jälkeenpäin öljyämisestä huolimatta kuivattaa kynsinauhoja ihan liikaa. En tiedä sitten, onko merkillä mitään väliä tähän ongelmaan, sillä tämä on ensimmäinen ja ainoa, mitä olen käyttänyt.

Kun kuorinta on jynssätty kynsiltä pois, öljyän kynsinauhat sekä kynnet, asia joista olen taas hieman luistanut ja sain tuntea seuraukset liuskottuvina kynsinä, huoh. Omassa käytössäni on Sally Hansenin Vitamin E Nail & Cutitle Oil, josta pidän hajuttomuutensa ja nopeahkon imeytymisensä ansiosta. Kallis tämä tosin on ja varmasti halvemalla saisi ihan yhtä hyvää, hinta pyörii n. 10e hujakoilla, mutta kun löydän itselleni mieluisen tuotteen, olen vähän huono vaihtamaan. Riittoisaa tämä kylläkin on, 13.3ml pullo on kestänyt lähes jokapäiväisessä yleensä useamman kerran päivässä käytössä jo useamman kuukauden. Tosiaan, yleisesti ottaen öljyän siis kynsinauhoja useamman kerran päivässä. Äskettäin otin myös käyttöön lukemani vinkin siitä, että laittaa öljyä vapaan kasvun alapuolelle silloin kun kynnet on lakattu. Lakkojen vaihdon yhteydessä siis öljyän myös koko kynnen.

Sitten vuorossa onkin käsienkuorinta, mihin minulla ei ole mitään omaa tököttiään, vaan käytän ihan vain tavallista juoksevaa hunajaa ja taloussokeria, määriäkään minulla ei valitettavasti ole antaa, sillä laittelen kumpaakin vähän fiiliksen mukaan. Vinkkinä sanoisin, että kannattaa kostuttaa toinen käsi, jossa ei ole hunajaa ja sokeria ennen levittelyn aloittamista, helpottaa kummasti operaatiota. Tämän jälkeen huuhdellaan kädet puhtaaksi lämpimällä vedellä.

Tämän jälkeen yleensä öljyän kynsinauhat ja kynnet vielä uudestaan, sekä rasvaan kädet.

Varoitus, todella ylitsepursuavaa kehumista.

Käsien rasvaaminen oli ennen omasta mielestäni ennen todella epämiellyttävää, kun tuntui, että kaikki rasvat tekivät käsiin ällöttävän klähmän, jonka poistumiseen meni ikuisuus eikä mihinkään voinut koskea. Sitten sain Savo-Karjala-kynsiharrastajien miitti  vol.1 näytekoot laveran parista käsirasvasta ja pam, se oli siinä, minulle täydellinen käsirasva. Ylivoimainen suosikkini on Laveran Orange feeling, ihanan tuoksunsa ansiosta, jota olen sittemmin omilla rahoillani ostanut ainakin 5 täysikokoista purkkia. Kun kuulin, että laveran tuotteet tulevat prismoihin aloin odottaa sitä hetkeä kuin hullu puuroa, sillä em. rasvaa saa lähimmillään n. 80km päästä tahi netistä tilaamalla. No ei tullut sitä ei, mutta hyvin samanlaisella koostumuksella oleva Basis Sensitiv-linjan käsirasva tuli, itseasiassa näissä ei ole muuta eroa kuin, että orange feeling tuoksuu paremmalle. Basis Sensitiv onkin tällä hetkellä helpomman saatavuutensa ansiosta käytössä.

Koostumus on molemmissa hieman paksuhkompi kuin emulsioissa, muttei kuitenkaan mitään jankkia.Mikä tekee rasvoista niin hyvin imeytyviä, kuin ainakin itselleni riittävän kosteuttavia ja mikä parasta kummatkaan ei klähmää käsiä. Silti kädet tuntuvat pehmeiltä ja kosteutuilta.

Tätäkin voidetta tulee käytettyä useamman kerran päivässä.

Sitten ihan puhtaasti kynsien hoitoon.

Minäkin käytän jo jonkinlaiseen kulttimaineeseen nousutta Mavalan Scientifiqueta, joka on kyllä ollut todella toimiva tuote, en edes halua kuvitella millaisessa kunnossa kynnet olisivat olleet töissä ollessa ilman tätä, sillä lähes päivittäin runsas vedellä läträäminen ja rahojen käsittely ja lakattomat kynnet ei ole mikään unelma yhdistelmä. Silloin kun liuskottumia on, käytän tätä 2 krt/vk, mutta nyt kun lyhensin liuskottumat pois, niin käyttö on harventunut "silloin kun muistan"-asteelle, eli suunnilleen kerran kahteen-kolmeen viikkoon.

Aluslakkana käytän Orlyn Nailtritionia, jota Surya suositteli omassa blogissaan. Rehellisesti sanottuna, en oikein osaa sanoa onko tällä vaikutusta omien kynsien kuntoon ja jos on niin minkä verran, sillä suurin vaikutus on varmasti ollut töiden lopettamisella. Pitänee testata tämän jälkeen jotain muuta ja katsoa näkyykö mitään eroa.

Eli tällä konstilla minä hoidan käsiäni, vinkkejä omista suosikeista otetaan vastaan.

Kun omat ideat loppuu

On hyvä, että maailmassa on itseäsi luovempia, joilta voit käydä lainaamassa ideaa itsellesikin.

Näin Chalkboard nailsissa nämä kynnet ja jo heti nähtyäni totesin, että tuollaiset ois kiva toteuttaa itsekkin.

Oma toteutukseni tosin ei ole yhtä taidokas, eikä ihan vastannut sitä mitä visioin, mutta varsin nätit kuitenkin.
Käytin liukuväriin jo aiemminkin nähtyjä China Glazen Romantique kokoelman lakkoja, Admirea sekä Passionia. Admiren lakkasin koko kynnelle ja töpöttelin Passionin kärkeen.

Sitten alkoikin mustan sutiminen, joka osottautui hankalammaksi kuin mitä kuvittelin, oikea määrä lakkaa oli hankala saada ja oikeaan käteen tulikin ehkä omasta mielestäni liikaa mustaa. Tällä kertaa poikkeuksellisesti löytyykin oikeastakin kädestä kuva, juurikin tästä syystä.

Hommahan toimi niin, että pyyhitään mustan lakan sivellin melko kuivaksi pullon kaulaan, tai ainakin chalkboard nailsissa näin ohjeistettiin, itse sudin ylimääräisyyksiä vielä paperillekin.

Sen jälkeen vain vetelin kuivahkoa sivellintä kynttä pitkin ensin pituussuunnassa ja sen jälkeen leveyssuunnassa ja vielä sen jälkeen jos joku kohta näytti liian tyhjältä ilman sen kummempaa suuntaa.

Mustana käytin Rimmelin Black Outia, joka on ihan kohtuullinen, mutta ostoslistalla olisi silti Essien Licorice.

Oikea

Vasen

Blogihistorian henkilökohtaisin postaus

Monessa blogissa on tänään nähtä Roosa nauha-päivän kunniaksi pinkkejä kynsiä ja itse päätin liittyä mukaan, ennen pidin päivää vähän, en tiedä, lähinnä kaupallisena hupatuksena mutta toissa keväänä todella läheiselle ihmiselle tuli rintasyöpä epäily. Se pysäytti, pisti asiat uuteen mittakaavaan.

Elämäni pisimmät kaksi viikkoa oli ne viikot, joita uuden koepalan tuloksia odotettiin. Ensimmäisessä näkyi syöpä, ajatukset pyöri hyvinkin pitkälti siinä ja menettämisen pelossa, sanomattomissa sanoissa ja tekemättömissä teoissa, väärissä sanoissa ja väärissä teoissa. Puheluita soiteltiin muidenkin läheisten kanssa, kun itse henkilölle ei tehnyt mieli pahaa mieltä purkaa. Se tuntui oudolta, sillä tämä henkilö on ollut oma kallioni aina. Ihminen, joka on aina ollut siinä.

Me onneksi selvittiin säikähdyksellä, sillä toisessa koepalassa syöpää ei enää näkynyt. Kaikki valitettavasti ei ole niin onnekkaita.

Pelko on silti aina jossain taustalla väijymässä ja nuo kaksi viikkoa ovat pyörineet tänäänkin aika paljon mielessä.

Sitten itse kynsiin, kokeilin puolikuu-manikyyriä, mutta valitettavasti valitsin liian lähellä toisiaan olevat sävyt, Essien Need a Vacationin (en suosittele, edes tämän mittaisille kynsille ei olisi kolmekaan kerrosta riittänyt ja raidottui todella paljon, eikä suomisutikaan helpottanut) sekä luottopinkin Lovie Dovien. Raha ei kuitenkaan ollut tarpeeksi selvä, joten lisäsin vielä Lovie Dovien päälle Confettista (joka on jankkiintunut lähes käyttökelvottomaksi kahden käyttökerran jälkeen ja sutikin oli alkanut harottaa).

Jotenkin kynsistä tuli omaan makuun vähän sekavat tuon Confettiksen myötä, mutta päätin tärkeän asian puolesta julkaista kynnet silti.

Puhdasta järjettömyyttäkö?

Noniin, uskoisin että hulluuden pohja on saavutettu. Kotiutin nimittäin OPIn Pure 18K White Gold & Silver Top Coatin.

Jahkailin (ainakin miehen mielestä) ostoa liiankin kanssa, mutta eräs sunnuntai-aamu vissiin ylitti molempien kynnyksen, kun olin useamman tunnin jahkaillut, että haluan sen, mutta liian kallis niin mies tokaisi, että jos noin kovasti haluttaa niin pitää tilata. Ja sitten tilasin. Ja eilen se tuli.

Ja koen ehkä pienoista ostokrapulaa, vaikka tää on kaunis ja upea lakka, todellinen himotuksen kohde, niin vähän kyllä kyseenalaistan moisen summan pistämistä yhteen kynsilakkaan. Tilailin tämän malttamattomana nimittäin Cesarsshopista eli suomihinnoilla. Joo-o.

Alle lakkailin toista tosin jo aiemmin kotiutunutta uutuutta, China Glazen Charmed I'm Surea, jonka ostin lievittämään syyslakkojen himoa.

Lakka yllätti tummuudellaan, sillä useimmissa valoissa se näyttää lähinnä violettiin vivahtavalta mustalta, helppo tapaus kaikin puolin, kaksi kerrosta ja näppärä levittyvyys. Vähän sain kynsinauhoja sotkettua, mutta yllättävän helposti sain lakat pois kynsinauhoilta.

Siihen päälle sitten helppo ja nätisti levittyvä kerros Purea ja homma oli siinä. Jotenkin tuntui, että tuo Pure toi CISin violettisuuden enemmän esiin ja kuvatkin sain ihme kyllä otettua luonnonvalossa, joten kuvissa se näyttäytyy kohtuullisen violettina. Uskaltauduin myöskin alkuhuumassa levittämään Puren kaikkiin kynsiin, sillä itseni tuntien tulen hilloamaan tätä todellisiin erityistapauksiin tämän jälkeen.

Onhan se nätti, ehkä ostokrapula tästä helpottaa.

Tsekkivihko

Tämä viikko on mennyt hyvinkin pitkälti joko aluslakoissa tai yksivärisissä lakoissa, joten blogattavaakaan ei ole löytynyt. Näin siksi, että kynnet alkoivat taas liuskottumaan, ihan oma moka tosin, kun en ole koskeutuksesta huolehtinut. Joten enemmän rasvaa - ja lyhemmät kynnet.

Jotka johti siihen, ettei taaskaan innostanut lakata kynsiä, kun oli pitkiin tottunut. Tänään päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyväksyä, että näillä mennään nyt. Ja sitten lähdin hakemaan inspiraatiota Nailasauruksen blogista, sekä lisävahvistusta uskolle Lady Narcissan blogista, jota suosittelen myös lämmöllä kaikille lyhyt kyntisille inspiraation lähteeksi ja toki muillekin!

No kaivelin sitten laatikosta käyttämättömän lakan, johon rakkaus syttyi hitaasti. Nimittäin OPIn Can't find my czechbookin, ihastelin sitä ystävälläni J'llä joka siihen ensin ihastui. Kävin välillä lainailemassa sitä, mutta totesin etten sitä tarvitse. Kunnes Surya totesi ettei ole hänen juttunsa ja minä ystävällisesti tarjosin sille uuden kodin. Lakka käyttäytyi ihan ok, vähän raidottuva, olisi peittänyt kahdella kerroksella, mutta vanhasta tottumuksesta laitoin kolme. Hankala kuvattava, liian siniseen taittava ja vaalea näissä kuvissa. Kuvailisin enemmin vähän likaiseksi tummaksi turkoosiksi.

Päälle leimailin sitten tälläisen abstraktin kiemurakuvion (kohdistaminen ei ihan niin tarkkaa) China Glazen Passionilla pueenin laatasta 26. 

Vähänhän nämä on tälläiset "äkkiä jotain"-kynnet, mutta silti tykkään näistä. Kovasti tulee kreikka mieleen, vaikken kyllä ymmärräkään miksi.

Teipattua

Lakkaushaaste ryhmän tämän viikon aiheena on teippaus, sattui sopivaan saumaan sillä en ole sitä aiemmin kokeillut ja lakkausten uusiminenkin oli edessä.

Kävin ihailemassa Nailasauruksen teippailuja, mutta onneksi pieni järjen ääni päässäni muistutti, että minun hermoilla ekaa kertaa hommaa kokeillessa ei kannata lähteä noin kunnianhimoiselle linjalle.

Ja onneksi en lähtenyt, sillä näidenkin kynsien teippejä tuhersin kaksikymmentä minuuttia. Ehkä harjoitus tekee mestarin.

Alle lakkasin Barry M'n Dragonfruitia, aika perus pinkki, kuivui nopsaan, mutta jos olisi yksinään jäänyt kynnelle niin olisi vaatinut kolme kerrosta, nyt laitoin vain kaksi. Emmalta löytyy oikein hyvät swatchit kyseisestä lakasta.

Päälle laitoin sitten Golden Rosen Holiday 63'a, joka on ihana babypinkki-hiekkalakka hienoisella sinisellä shimmerillä, upea tapaus. Sininen shimmer ei tosin kuvista välity erityisen hyvin, mutta uskokaa kun sanon, nätisti se kynnellä kimaltaa. Tätäkin kaksi kerrosta, joka näin toisen lakan päällä oli ihan riittävä.

Vaikkei teippailut sujuneetkaan ihan niin sulavasti kuin olisin toivonut niin tykkään kyllä näistä kynsistä hirmuisesti ja saatan jopa uskaltautua teippien pariin toistekkin.

Simppeliä osa 2.

Tänään esittelyssä on lakka, jolle oli niin vaikea keksiä koristeluja, että pyysin jo miehekettäkin apuun (hieman huonolla menestyksellä, tosin).

Alla oleva upea violetti on Suzi And The 7 Dusseldorfs, jonka kotiutin -50% lapun kanssa Emotionista.

Lakka on todella juoksevaa ja vaikka swatcheissa puhutaan kahdesta kerroksesta, itse jouduin laittamaan neljä. Juoksevan koostumuksensa vuoksi sitä oli myös kynsinauhoilla, joista sitä oli todella hankala saada pois. Mutta tuo väri, upea tumman violetti. Englannin kielisissä blogeissa kuvaillaan sanalla glowy, joka on todella osuva kuvaus. Suomennosta sille tosin on hankala keksiä, hohtava, kuultava ja muut vastaavat kuulostavat ihan muulta kuin mitä tämä lakka on.

Kuten alussa mainitsin, niin tälle oli todella hankalaa keksiä koristeluja, sillä en olisi millään raaskinut peittää tätä lakkaa ja erikoisen värinsä takia en löytänyt sopivia decaleitakaan varastoistani. Joten päädyin sitten vaan töpöttelemään kynnen tyveen China Glazen I'm not a lionia, tosin idea tässäkin oli parempi kuin toteutus.

Kaikista ongelmista huolimatta tykkään kyllä kovasti näistä kynsistä. Enkä vähiten 7 dusseldorfsin takia.

Lakkaamisesta ja lakoista

Kävin eilen Tuikun kanssa eilen kahvilla ja höperöimässä kynsistä. Kynsillä oli edellisessä postauksessa nähdyt kynnet, joita Tuikku kommentoi jokseenkin "Nätit kynnet, mutta ei sinun tyyliset" tjsp. Kirjoitettuna lause kuulostaa kovin negatiiviselta, mutta mitenkään niin en sitä kokenut, vaan se pisti pohdiskelemaan aihetta enemmänkin.

Itse kun en koe, että itselläni olisi sen kummemmin "omaa tyyliä". Toki mukavuusalue löytyy, kuten varmasti jokaiselle meistä. Minun mukavuusalueeni löytynee nudejen, pinkkien, violettien ja glittereiden seasta. Lakkalaatikosta löytyy myöskin eniten pastellisävyjä ja joskus olisinkin varmasti nimennyt "Dollie-kynsiksi"-pastelliset glitterörvellykset. Nyt kuitenkin lakkalaatikkoon on viime aikoina pesiytynyt hyvin paljon tummia lakkoja, tosin mukavuusalueen sävyissä, mutta silti. Toki vuodenaikakin jonkun verran vaikuttaa, mutta silti en osaa määritellä enää itseäni pastellityttönaiseksi, joka varmasti olisi ollut aikanaan passeli määritelmä.

Koristeluissakaan minulla ei sinällään ole mitään yhtä tyyliä ylitse muiden, toki decalit valikoituu usein kynsille siitä syystä, että ne ovat helpot ja nopeat. Ja vieläkin sisäinen mätsäysneurootikkoni nousee aika usein esiin ja decalit on aika usein samasta sävyperheestä lakan kanssa. Yleisesti ottaen koristelujani kuvaa sana helppo. Kärsivällisyyttä tahi taitoja minulla ei kovin monimutkaisiin koristuksiin löydy. Eikä se haittaa. Minä viihdynkin simppeleissä kynsissä ja tyydyn ihailemaan monimutkaisia taideteoksia sitten niiden ihmisten blogeista, jotka sen homman taitaa.

Tosin taidan olla jonkinnäköisessä siirtymäkohdassa kynsienkin suhteen (vaatekaappi on kokenut myös hienoisen uudistumisen, mutta se nyt ei liity blogin aihepiiriin).

Mistä saadaankin loistava aasinsilta lakkojen määrään.

Olen viime aikoina ostellut omasta mielestäni paljon lakkoja, johtuen juurikin tuosta siirtymäkohta-tunteesta. Lakkalaatikko oli täynnä pastelleja, glittereitä ja nudeja, mutta minä kaipasin tummaa ja syksyistä. Luettelin eilen Tuikulle uusia hankintojani samalla kun pohdin kiertoon siirrettyjä. Joita on muuten enemmän kuin tulleita, sillä hetki sitten keräsin kaikki "ihan kiva" "nätti väri, mutta kammottava levittää" "Kaunis, muttei minun tyylinen" yms. lakat pois laatikosta ja annoin uuteen kotiinsa. Lakkojen määrässä ollaan taas alle sadassa, mutta silti meinaa ahdistaa niiden määrä. Tai ehkä enemmänkin uutuuksien määrä, vaikka jokainen niistä on tullut "tarpeeseen" (lainausmerkit siksi, etten koe, että varsinaisesti määrällisesti tarvitsisin enää lakkoja), jokainen lakka on sellainen joka tulee myös päätymään useampaan kertaan kynsille.

Haaveilen täydellisestä lakkalaatikosta, josta löytyisi jokaiseen mielialaan ja tilanteeseen sopiva lakka, joita olisi ilo käyttää laatunsa puolesta. Haluaisin, että jokainen lakka olisi omalla tavallan täydellinen, rakkauslakka. Ja määrä pysyisi alle 150 kappaleessa. Kuulostaa mahdottomalta, mutta minä en näe sitä niin.

Minä haluan panostaa nykyään lakoissani laatuun, en määrään. Luulin, että ebay-shoppailun myötä ostelu lähtisi ihan käsistä, mutta se tekikin minusta harkitsevamman. Enää mukaan ei tartu jokainen ihan kiva lakka, koska se on halpa, sillä hyllyllä jo herää ajatus, että muutaman euron lisää laittamalla saan todennäköisesti hienomman ja laadukkaamman lakan ebaysta. Pontentiaalisen rakkauslakan ihan kivan sijaan.

Lopuksi haluan vielä painottaa, etten arvostele ketään jolla lakkoja on paljon, jonka laatikosta löytyy ihan kiva lakkoja (edelleen niitä löytyy minultakin, seuraavaa ahdistusta odotellessa). Jokainen harrastakoon tavallaan, se ei ole minulta - tai keneltäkään muulta pois.

Kuvituksena viime päivinä saapuneita uutuuksia

Rakkauselementtejä

Miehen työpaikalla oli hieman hienommat juhlat, jonne tarvittiin asuun sopivat kynnet. Inspiraatiota lähdin hakemaan kengistäni, joissa on haalean kultainen pohja ja päällä mustaa pitsiä. Otin kuvatkin kenkien kanssa, mutta armaat kissat oli karvoitelleet kengät niin, että kuvat ovat julkaisukelvottomia (voisiko joku keksiä kissakotiin tyhjiön jonne vois survoo kaiken, minkä ei halua karvottuvan?).

Alle lakkailin China Glazen Passionia pari kerrosta, ostin tämän tosiasiassa leimauslakaksi, mutta lakkalaatikosta ei löytynyt sopivampaakaan lakkaa alle. Laitoin kaksi kerrosta varmistaakseni, ettei mistään kuulla läpi, yksikin olisi varmaankin leimojen alle riittänyt. Tää romantique-kokoelma on kyllä siitä mielenkiintoinen, että lakat peittää loistavasti, mutta ovat aika lirua, mikä tuo oman haasteensa lakkaamiseen. Itselleni ainakin tuli pari kertaa liian paljon lakkaa siveltimeen ja kynsinauhatkin kaipasi aika paljon siistimistä.

Myöskin kauan himoitsemani pueenin love elements-laatat tulivat. Pinkissä(!!) kotelossaan. Ja sieltäpä löytyikin juuri sopiva kuvio kenkäinspis-lakkaukseen. Tämä ruusu-pitsi-härpäke löytyy laatasta 27.
Armottomat makro-kuvat paljastavat muutamat omat sähellykseni, mutta livenä niitä ei huomaa juurikaan. Monessa blogissa näitä onkin jo kehuttu ja liityn jonon jatkoksi, ainakin tämä kuva oli tälläisellä kohdistus-urvelolle kohtuullisen helppoa, sain muutamaa kynttä vaille kohdistettua kuvat juuri siihen mihin halusin, kuvat on tarpeeksi suuria ainakin omille jo kohtuullisen pitkille kynsille. Leimauslakkana käytin konadin mustaa, järkyttävä tapaus poistaa kynsinauhoilta, kuten kaikki mustat.

Vaikkei leimat täydelliset olekkaan, niin tykkään näistä kynsistä todella paljon ja huomaan tuijottelevani niitä edelleen säännöllisin väliajoin.