Viimeisiä holoja viedään

Vai viedäänkö? Itse ainakin näin epäilen, sillä vaikka täällä on paistanut pari päivää aurinko, niin äkisti pimenevät ja kylmenevät illat enteilevät syksyä, yäk.

Olen myöskin ollut hyvin laiska viilaamaan kynsiä muotoon, mutta nyt kuvista oikein esille pomppaava etusormen vinoon kasvava kynsi sai minutkin tarttumaan viilaan. Olen myöskin maininnut, etten jaksa viilata kynsiä muotoon ja pärjään hyvin ilmankin. No nyt joudun myöntämään, ettei asia ehkä menekään ihan niin. Vinolle kynnelle ei viilallakaan ihmeitä tehdä, mutta kyllä ne muuten vaan siistimmältä näyttää muotoiltuna.

Ja vaikka tossa aikaisemmin taisin mainita, että aion painella menemään pastelleissa ympäri vuoden, niin yllätin itseni haaveilemassa tummista syyslakoista. Vaikka minulla ei ole ennen edes ollut mitään vuodenaika-lakkoja.

Huoh, kuinkahan monta kertaa tämän blogin aikana joudun vielä syömään sanani.

Mutta jos menisi asiaan, kaipailin kovasti tosiaan jotain tummahkoa lakkaa ja lakkasinkin jo yhdelle kirppis-ostoksellani, mutta sitten sain siihen vision, jonka tarpeet ovat vasta matkalla, joten se siirtyi myöhemmäksi. Siinä sitten tutkailin tikkuja, eikä mitään miellyttävää löytynyt. Pengoin laatikkoa ja siinä se oli, ikkunasta kurkkiva aurinko sai tarttumaan tähän kirppisostokseen.

China Glazen Electra Magentaan, kaunis nimensä mukainen holo. Vaikka jostain blogissa luin, ettei se magentan värinen ole, mutta kyllä se minusta aika lähelle liippaa. Ja tarpeeksi tumma lievittämään syyslakkahimoa.

Lakka oli hieman kinkkinen levitettävä, ainakin kinkkisempi kuin samasta kokoelmasta löytyvä gamer glam. Peittävän lopputuloksen olisi saanut jo kahdella paksuhkolla kerroksella, mutta itse jouduin laittamaan kolme, sillä tein ensimmäisestä kerroksesta liian ohuen ja siihen jäi kaljuja kohtia. Niin kamala levitettävä tämä ei kuitenkaan ole, etteikö saisi anteeksi sen vaatimaa pientä kikkailua upealla värillään.

Olen tainnut aiemminkin mainita, että pidän hillitymmistä holoista juurikin siksi, että ne näyttävät kauniilta myös ilman auringon valoa, vaikka uskomattoman upeitahan niistä tulee vasta auringossa. Niin kuin tästäkin.

Ja koska lakka itsessään on niin nätti, en halunnut monimutkaisia koristuksia peittämään sitä, joten laittelin vaan niittejä kynsille. Ja ainakin omaan makuuni yksinkertaisuus on kaunista, sillä näistä tuli kyllä itselleni todelliset tuijottelukynnet.

Pusuja ja ruusuja.

Kuulostaa treffeiltä, mutta pysytään nyt kuitenkin kynsissä (ja totuuden nimissä, ei mulla mitään treffejä ees ollut).

Vaan kyseessä on Orlyn Prelude to a kiss, todella vaalea persikkainen lakka. Ja koska se on vaalea, se on todella järkyttävä levitettävä, se ei peittänyt, se raidottui eikä ne raidat tasoittuneet sitten millään. Alla olevassa kuvassa näette kolme kerrosta. Väri on kuitenkin niin nätti, että ehkä se saa vielä pysyä laatikossa. Tai sitten investoin Essien crewed interestiin suomisudilla. Jos jostain sellaisen löydän, vinkkejä otetaan vastaan.

No koska pikakuivattaja ei tasoittanut orlyn raitoja riittävästi päätin sitten laittaa kerroksen OPIn pirouette my whistlea, joka on kuin tehty tälläisiä hempeitä lakkoja varten. Isompia glittereitä tuli vähän harvakseen kynnelle ainakin huolettomalla levityksellä, mutta tässä se ei haitannut, sillä tiesin vielä jatkavani koristelua.

Koko komeuden kruunasin sitten oransseilla ruusudecaleilla. Lakkaus on sinällään ihan nätti - mutta tuo orly kiukuttaa niin paljon, etten tiedä jaksanko näitäkään kovin pitkään katsella.

Käykö teille muille ikinä niin, että vaikka lopputulos olis ihan nätti, niin lakkausvaiheen kenkkuilut sitten ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli vaan poistaa koko lakkaus?

Valkoista hiekkaa

Eli esittelyssä tällä erää Golden Rose Holiday numerolla 70.

Ostin tämän OPIn Solitairen korvaajaksi, mutta minusta tuntuu, että joudun investoimaan Solitaireen. Jos kuitenkin jo omistat Solitairen, niin en usko että tarvitset tätä. Tässä Holidayssa glitter-hiput  välähtelevät tietyssä valossa hieman sinertävinä ja punertavina, mutta sitä ei huomaa ennenkuin todella läheltä (tahi pullosta tiiraillessa).

Nättihän tämä on, mutta ei peitä sitten millään. Tai ainakaan inhimillisillä kerroksilla. Aluksi nimittäin rupesin laittamaan tätä ihan pelkän aluslakan päälle ja kun kahden kerroksenkin jälkeen kuulsi kynsipeti läpi niin totesin, että minun hermotuksilla tätä ei yksinään peittäväksi kerrostella.

Eli alle siis kaksi kerrosta Essien Blancia ja sitten kaksi kerrosta holidayta, pientä läpikuultavuutta on edelleen havaittavissa, muttei niin paljon, että jaksaisin häiriintyä.

Koristeiksi päätin lätkiä kultaisia niittejä, kiinnitin ne kynsiliimalla, kun päällyslakkaa ei tule niin ajattelin, että pysyisivät näin paremmin. Epäilen silti, ettei kovin kestävät ole nämä koristukset, sillä neliöniitit jäivät jonkun verran törröttämään.

Kierrätystä

Ajattelin ensin otsikoida "Mummon viettely kalsongit"-tyylisesti, mutta ajattelin, että kaikki säikähtäisivät pois.

Alkuviikko on mennyt hillittömän kynsikriisin kourissa, kun visio ja toteutus ei ole kohdannut. Tai sitten ei ole ollut visiota. Kynsinauhat huusivat jo hoosianna kaikesta epäonnistuneiden viritelmien poistelusta ja totesin, että nyt tarvitaan jotain jotka 1.) Onnistuu kohtuullisen varmasti 2.) kestää useamman päivän katselua ilman suurta kyllästymisen tuskaa.

Siispä kynsille päätyi OPIn My very first knockwurst, joka jaksaa edelleen hämmästyttää mua sillä, miten vaaleanpunaiseksi ihoani vasten muuttuu. Muuten lakasta löytyy tarkempaa analysointiani täältä.

Yllättävää kyllä tälläisille varman päälle kynsille valitsin koristeluiksi leimauksen! Tässäkin postauksessa esiintynyt kuvio on kuitenkin sellainen, joka on suhteellisen turvallinen valinta tälläiselle tumpelolle, jolle kohdistaminen on suurinpiirtein rakettitiedettä. Tai ainakin uskottelen itselleni, ettei haittaa vaikka ruusut ei oo ihan samoilla kohdilla. Leimauksessa on käytetty China Glazen Admirea.

Leimausta tosin voisi alkaa harjoitella enemmänkin, sillä nyt kun investoin asetooniin niin homma muuttui huomattavasti miellyttävämmäksi. Olen useamman kerran sanonut, että x-tra toimii ihan hyvin - ja toimiikin, mutta toi asetooni vaan vei leimausmukavuuden uuteen ulottuvuuteen.

Näitä kuvia katsellessa huomaan myös, että alkaisi olla hyvä aika rakennella se lightbox. Tarvikkeet taustapapereita lukuunottamatta jo olisikin.

Punaista ja makeaa

Tai ainakin punaista. Päätin taas jostain syystä lähteä seikkailemaan mukavuusalueen ulkopuolelle.

Sain nimittäin synttärilahjaksi punaisen lakan. Sellaisen rehellisen punaisen. Ainoa laatuaan kokoelmassani, sillä olen täysin vakuuttunut siitä, että punainen saa mun sormet näyttämään keitetyiltä katkaravuilta.

Onneksi sain, sillä olen em. syistä huolimatta haaveillut punaisista kynsistä. Omassa mielessäni punaiset kynnet kun on niin kovin hienostuneet (adjektiivi, joka tosin ei sovi minuun erityisen hyvin :D).

En tiedä onko katkarapu-mielikuva vain omassa päässäni, väärän sävyisen punaisen tai itselleni ominaisen "nousin juuri hautaholvista"-ihon sävyn aiheuttama, mutta tämä lakka ei omasta mielestäni sitä aiheuttanut. Toki olenkin nyt ruskettuneempi kuin aikoihin. Täytynee siis testata tämä uudestaan talvella.

Punaisethan tunnetusti tarttuvat kynsinauhoihin, niin myös tämä. Vaikka lakkasin omalla mittapuullani neuroottisen tarkasti, niin siivottavaa jäi eritysesti vasempaan käteen silti. Muuten lakka kyllä käyttäytyi moitteettomasti, peitti kolmella sujuvalla ja suhteellisen nopealla kerroksella ja kiilteli jo ilman päällyslakkaa upeasti. Kyseessä on siis China Glazen Cranberry splash, tokikaan tämä ei ole ihan se klassinen punainen, koska tämä ei ole creme, mutta riittävän lähelle minun makuuni. Otin teille kuvat ihan vain lakasta siltä varalta, että pilaan tämän koristeluilla.

No en pilannut, vaikka hankalaa koristukset olikin päättä. Loppujen lopuksi päädyin pitsisiin decaleihin, jotka tilasin adeninan alesta. Arkissa nämä näyttivät järkyttävän isoilta ja olin varma, etten saisi näitä ikinä nätisti. Yllättävän nätisti ne kuitenkin asettuivat, etusormista ja pikkurilleistä jouduin pienet palat napsimaan, mutta muut sain sopimaan kynsille ihan nätisti. Lievistä alusvaate-viboista huolimatta pidän näistä kovasti.

Lakka on huomattavasti tummempi, kuin näissä kuvissa, kannattaa googletella swatcheja vaikkakin niissäkin suurimassa osassa lakka näyttää huomattavasti vaaleammalta kuin livenä.

Tikkuja siellä, tikkuja täällä

Itseasiassa, ei enää. Jossain vaiheessa ne oli levällään mikä missäkin, mutta nyt pystyn julistamaan projektin päättyneeksi. Hurraa! Tai ainakin tällä erää valmiiksi, päättymätön projektihan se taitaa olla.

Välillä tuntui, ettei projekti pääty koskaan, vaikka lakkoja on näin harrastajan silmin katsottuna suhteellisen vähän. Tässä kuvassa näkyy 101, postissa on matkalla vielä kaksi.

Jo ennen aloitusta päätin, että haluan kirkkaita tikkuja, jotta saan glitterit niin, että niitä pystyy mallailemaan jo kynsillä olevan värilakan/suunnittelun värilakan päälle, eikä todennäköisesti tule niin suureja huteja. Omani tilasin kanssaharrastajien suosituksesta BuyInCoinsin-ebaykaupasta, nämä eivät ainakaan omassa käytössäni sulaneet, vaikkakin pientä epätasalaatuisuutta löytyi. Joidenkin "kynsien" reunassa oli pientä röpelöä ja muutamissa reikä oli ummessa. Jälkimmäinen ei suurikaan ongelma loppujen lopuksi ollut, sillä renkaalla sai tökättyä reiän avonaiseksi ilman kummempaa väkivaltaa. Pienistä vioista huolimatta, hinta-laatusuhde on näissä kohdillaan. Hintaa 200 kpl (eli neljälle 50 kappaleen pussille) jäin hintaa n. 8€, postikuluja ei tullut.

Aluksi kirjoittelin lakkojen nimet maalarin maalarinteipille spriiliukoisella tussilla, jopa väliaikaiseksi ratkaisuksi se oli harvinaisen ärsyttävä, tikkuja piti katsella varovasti, sillä tussi irrotti väriä kuivuttuaankin ja teippejä en saanut ainakaan itse leikattua täysin sopivan kokoisiksi, joten tikut olivat jatkuvasti kiinni toisissaan. Onneksi Tuikku riensi avuksi ja lainasi omaa tarrakirjoitintaan, jolla nimilaput sai sopivan kokoiseksi ja ennen kaikkea siistiksi (käsialani ei kauneudellaan päätä huimaa).

Renkaat sopivat omalle neuroottisuuteen taipuvalle luonteelleni huomattavasti paremmin, kuin ruuvit, sillä niissä on helpompi lisätä ja vaihdella lakkojen paikkoja. Ja myöskin erilaiset koostumukset on helpompi jaotella. Omani on lajiteltu siten, että hiekat, glitterit, topperit ja holot omissa renkaissaan ja muut sitten värien mukaan. Renkaat tilattiin Tuikun kanssa puoliksi täältä, hintaa 20kpl tuli 8,9€. Myyjä ilmoitti, että EU-alueelle postitus saattaa kestää neljäkin viikkoa, mutta nämä tulivat parissa viikossa.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, lakkojen värimaailma ei ole erityisen laaja. Pinkkiä, punaista, violettia, lilaa, nudeja. Yleisesti ottaen melkoisen hempeitä värejä. Kenellekään minua suuremmin tuntevalle tuskin tulee yllätyksenä, että pinkkejä oli eniten.

Mikä taasen itseni yllätti, oli sinisten- ja sinivihreidenlakkojen määrä, en muka välitä em. väristä juurikaan, mutta silti niitäkin on kertynyt 10 kappaletta.

Niin sitä vaan oppii uutta itsestäänkin tälläisten projektien myötä. Poissaolollaan loistavat keltaiset, vihreät ja klassisia punaisiakin on päätynyt vain yksi kokoelmaan. Nämä värit koen itselleni todella hankalaksi, enkä usko, että esimerkiksi keltaista lakkaa tullaan kynsilläni ihan vähässä tingassa näkemään. Mutta parempi olla vannomatta mitään, ei sitä koskaan tiedä miten syvälle tähänkin hullutukseen uppoaa.

Pitkästä projektista pitkä postaus, onnittelut jos jaksoit lukea tänne asti.

Minähän siis en pidä tekstuureista

Tai en ainakaan ennen pitänyt, ensimmäiset kosketukset tekstuureihin sain OPIn Mariah Carey-kokoelman parilla lakalla. En kuitenkaan kokenut suurta innostumista ja skippailinkin Bond Girls-kokoelman, vaikka pari meinasinkin jo tilata. Ajattelin kuitenkin, etten välitä niistäkään ja käyttämättä jää.

Tekstuureja tuli sieltä ja täältä, mutta en osannut kiinnittää niihin huomiota.

Kunnes armaat bloggaaja-kollegat alkoivat iskeä näytölleni toinen toistaan upeampia swatcheja. Emman postauksesta se alkoi, 63 ihan päällimäisenä jäi kummittelemaan mieleen. Sillä Pussy Galore olisi ollut toinen niistä lakoista, jotka Bond Girls-kokoelmassa kuumotteli.

Ihan viattomasti lähdin selailemaan Beautycosmeticin sivuja, tarkoituksenani vain katsastaa, millainen tarjonta siellä on. Ja jumankeuta! Siellähän oli kesä-kokoelmakin, ihania pastelleja jotka suorastaan kirkuivat kotia luotani. Onnekseni ystäväni J halusi myös erinäisiä lakkoja samaisesta puljusta, niin saatiin puoliteltua postit.

Ostoskori oli jo valmiina, kun päivää ennen tilausta Sissi julkaisu postauksen hopeisesta 51, joka sitten näyttikin niin kivalta, että sekin oli pakko kotiuttaa.

Lomailun yhteydessä visiteerasin myös BBE:n Kampin liikkeessä. Ja upposin yhä syvemälle hulluuteen, kun livenä minut lumosivat 60 ja 54. Että niin, minähän en tosiaan pidä tekstuureista ja silti niitä kertyi viikon aikana 7 kappaletta.

Kynsille ensimmäisenä päätyi 68, joka on kaunis ja jännän sävyinen pinkki. Pullossa näyttää hieman tummemalta ja lämpimämmältä kuin minun kynsilläni. Ehkä ihonsävyni on sellainen, että se korostaa kaiken pinkin, kun tuntuu, että useampikin lakka näyttää huomattavasti vaaleanpunaisemmalta minun kätösissäni kuin muilla. Tekstuuri tässä lakassa on omaan silmääni mukavan hillitty, näkyy ja tuntuu, muttei näytä liian överiltä. Peittävyydessä oli kyllä toivomisen varaa, kolme kerrosta ja kärjet kuulti silti läpi. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisin jaksanut häiriintyä. Vertailu kohdetta minulla ei ole, mutta omasta mielestäni lakka kuivui ihan kohtalaisella vauhdilla, tekstuuri muodostuu myöskin kohtuullisen nopeasti, eikä ainakaan omasta mielestäni kamalan paljoa muutu kuivamisen aikana.

Tämä kuva on lähinnä sitä, miltä 68 näyttää minun kynsillä

Matkaan lähden

Edellisessä postauksessa unohtui mainita, että suuntaan huomenna kohti pääkaupunkiseutua lomailemaan.
Eli nautiskelemaan kynsilakkatarjonnasta, jota täältä maalta ei löydy.

Palaillaan reilun viikon kuluttua, pitäkää hauskaa!

Rytinällä ulos mukavuusalueelta

Olen hivutellut mukaavusalueen rajaa varpaillani aiemmin, mutta nyt ajattelin harppoa sen yli rehdisti, vaikka monellekkaan nämä eivät varmasti mitenkään erikoisen radikaalit olekkaan.

OPI-inhoni laannuttua olen alkanutkin sitten kääntää kelkkaani ja rakastua kyseiseen merkkiin. Ja ebay-sortuminen ei ole yhtään helpottanut tilannetta. Tällä kertaa sieltä matkasi kaksikin kyseisen merkin lakkaa, Lucky lucky lavender sekä pitkään himotuslistalla ollut Pirouette my whistle.

Näillä kynsillä nähdään ensin mainittu, joka oli sitä taattua OPI-laatua, kolme helppoa kerrosta (välihuomiona mainittakoon, että minä en saa lähes mistään lakasta peittävää kahdella kerroksella).

Väri ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä swatchien perusteella odotin. Ajattelin tämän olevan Essien Go Ginzan kanssa samantyylinen lakka, tummempi vain. Omilla kynsilläni tämä näyttää enemmän marjapuurolta. Ensimmäinen kerros näytti pahasti siltä, että tämä tekee porsas-efektin käsilleni, muttei kuitenkaan sitten tehnyt. Silti en ole ihan varma, että onko tämä minun juttuni.

Olen myös ihastellut useammassa blogissa sitä, miten ihmiset saavat sydämet näyttämään kauniilta ja hienostuneilta, mutta omilla kynsillä ne näyttää vaan ällösöpöiltä. Sain Papulta nämä decalit, jotka näyttivät siltä, että jopa sydän-kammoinen minäni pitäisi niistä. Ja niin pidinkin. Decalit käyttäytyivät oikein hyvin, irtosivat nätisti taustapaperista ja asettuivat kynnelle hyvin. Osa kuvioista oli ihan vähän liian isoja minulle, mutta pienellä asettelulla nekin meni.

Ja aikaisemmin jo hivuttelin varvasta mukavuusalueen ulkopuolelle aksenttikynnellä, niin sama homma tässäkin. Tosin tällä kertaa aksenttikynneksi valikoitui vähän yllättävä etusormi, johon samasta decal-arkista lätkäisin perhoset.

Omalla tavallaan kynnet on todella ihanat, mutta ehkä tuo lucky lucky lavender tekee sen, etten ole ihan varma näistä.