Matattu splatter

Voisinpa aloittaa postauksen valittamalla suomenkielisestä kynsitermistöstä tai siis omalta osaltaan sen puutteesta, sillä monet kynsiharrastukseen liittyvät termit on paljon helpompi laittaa englanniksi, kun ne suomeksi kuulostavat niin kertakaikkisen typeriltä. Vaikka osalle onkin jo ihan sentään ihmismäiset suomennokset, niin kyllä minä puhun water decaleista/decaleista ennemmin kuin siirtokuvista. Tai dotting toolista/dottarista kuin pilkkutikusta.

Puhumattakaan lakkojen kuvailusta, otetaan nyt esimerkiksi tässä postauksessa esiintyvä OPIn Sparrow me the drama, PolishAholicissa se kuvataan sanoilla dusty rosy pink, mikä on mielestäni varsin osuva kuvaus lakasta. Tomuinen/pölyinen ruusuinen pinkki taas ei herätä lähellekkään samoja mielikuvia. Minä mielelläni käyttäisin suomenkielisessä blogissa suomenkielistä termistöä, mutta kun se ei vaan ole niin kuvaava kuin englanninkielinen, joten mennään nyt eteenpäin tällä sekoituksella.

Sissin postaus L.A Girlin Splatter-glittereistä aiheutti ilmeisesti monelle ostohimoja, minullekin. Neljä kotiutin, kaksi jäi vielä kaihertamaan.

Näissä kynsissä nähdään Sprinkle, jonka töpöttelin meikkisienellä kynnelle. Näin ne näytti minusta kokoelman nimeä mukaillen splatter-kynsiltä. Ainakin kaukaa. Tai siis normaalilta kynsien katseluetäisyydeltä. Glittereiden päälle laitoin kaksi kerrosta pikakuivattajaa, sillä ensimmäisen kerroksen jälkeen glitterit tuntuivat vielä ikävästi kynneltä. Huomasin kuitenkin, että kiiltävä pinta teki lakkauksesta vähän sekavan. No hätä ei ollut tämännäköinen, kerros mattalakkaa päälle ja lakkaus oli taas katseen kestävä.

Sprinklen alla on jo tuolla alun valituksessa mainittu Sparrow me the drama, hyvin levittyvä, kolmella kerroksella peittävä ja kaikenpuolin miellyttävä tapaus.

Turvallista

Joskus sitä vain kaipaa jotain sellaista, mikä varmasti onnistuu. Nyt oli sellainen hetki ja itseasiassa facebookin lakkaushaastekin sattui sopivasti olemaan nude.

Turvalakkaukseen valitsin siis luottonudeni OPIn Don't prezel my buttonsin, josta enemmän juttua löytyy täältä. On se vaan niin helppo.

Kaverikseen se sai verkko-ruusu-decaleja, jotka eivät ihan asettuneet nätisti kynnelle muotonsa puolesta, mutta en antanut sen häiritä. Tällä reseptillä syntyi tuijoteltava turvalakkaus. Vaikka välillä on hyvä seikkailla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, niin kyllä sinne on aina mukava palata.

Mukavuusalueesta tulikin mieleen, olen tässä viime päivinä pohtinut kovasti omaa mukavuusaluettani kynsien pituuden suhteen, ennen olin sitä mieltä, että mitä pidemmät sen paremmat. En tiedä, vaikuttiko sitten edellinen työni, jossa piti olla lyhyet kynnet niin, etten enää viihdykkään pitkissä. Ihastelen kyllä edelleen pitkiä kynsiä muilla, mutta koen, että omani ovat tässä mitassaan parhaimmillaan. Pituutta löytyy jonkun verran, mutta kovin pitkät ne eivät kuitenkaan ole. Turvallisen mittaiset.

Epäonninen voikkari

Päätinpä tässä päivänä eräänä lähteä taas sekkailemaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilemaan Lunaliin näiden kynsien innoittamana glittersandwichia. Ongelman numero yksi kohtasin siinä vaiheessa, kun tajusin, etten omista mitään voikkareihin sopivaa jellyä. No eikun ostamaan sellainen, kärsimättömyyttäni marketista, lakkana siis Lumenen Pionimeri. Ensimmäinen virhe, lakka ei meinannut kuivaa millään. Levittyi kyllä varsin näppärästi.

Levitin siis pionimerta alle kolme kerrosta, joka oli mielestäni liian läpikuultava vapaan kasvun alueella. Vaikka ideanahan on, että sekin jää vähän näkyviin. En tiedä, joko tämä koristelutyyli sopii paremmin muunlaisille kynsille kuin omilleni, tahi olen aivopessyt itseni niin hyvin siihen, että lakkojen ei ole suotavaa kuultaa läpi, etten sitten osannut olla.

No jokatapauksessa, päädyin sitten lisäämään pionimeren päälle vielä pari kerrosta Essien no baggage pleasea, joka on edelleen raidottuva tapaus, mutta nähtävästi olen oppinut tulemaan toimeen Essien ohuemmankin siveltimen kanssa, sillä ihan niin kamala kokemus tämä ei ollut kuin edellisellä kerralla.

Tämän jälkeen oli glittereiden vuoro, aluksi laitoin vain OPIn Pirouette my whistleä, mutta kynnet jäivät omasta mielestäni liian vaisuiksi, joten kaivelin laatikosta kaveriksi vielä OPIn Minnie Stylen.

Sandwitchien henkeen päälle tietysti vielä kerros pionimerta (voi luoja mä vihaan näitä lumenen lakkojen nimiä) ja homma oli paketissa, pienistä epäonnen hetkistä ja alkuperäisen suunnitelman muuttumisesta tykkäsin näistä kynsistä yllättävän paljon ja aion on kokeilla jahka saan investoitua kunnollisiin jellyihin voikkaria uudestaan.

Tosin, epäonni ei päättynyt tähän. Huomasin nimittäin kun rupesin muokkaamaan kuvia, ettei siellä kovin julkaisukelpoisia kuvia ole. Ja tietysti olin kerennyt poistaa nämä jo kynsiltä. Huoh. Alla oleva kuva on siis paras laaduultaan näistä kuvista, voitte kuvitella miten huonoja muut ovat olleet.

Blogin postaustahti on hieman hiljentynyt ja jatkuukin todennäköisesti hieman hiljaisempana Sillä ensin syysflunssa kaatoi petiin useammaksi päiväksi (=paljon rästitehtäviä) sekä tähän samaan saumaan sattui vielä monta kurssin loppumista (=pakko saada rästit äkkiä tehtyä).

Todella huono kynsipäivä

Kun aloin lakkaamaan kynsiä, kaikki näytti menevän putkeen.

Aloitin projektin jo eilen ja lakkailin alle Essien Toggle to the top, vähän kummallinen valinta itselleni, mutta varsin onnistunut siitä huolimatta. Kaksikin kerrosta olisi riittänyt, mutta laitoin varmuuden varalta kolme. Ohut sutikaan ei haitannut, sillä lakka levittyi näppärästi, enkä saanut edes pahasti sotkettua kynsinauhoja.

Päätin jättää lakan koristelematta illalla, sillä se on upea jo yksinäänkin.

No tänä aamuna se alamäki sitten alkoikin, kaivelin nätit decalit laatikosta ja arvelin, että teen nopsaan nätit kynnet. Ei todellakaan. Ensinnäkin, siirtokuvat eivät irronneet taustapaperistaan m i l l ä ä n, liottelin niitä varmaan minuutin ja silti se oli taistelua saada ne irti siitä hiivatin paperista. No seuraava vastoinkäyminen oli, ettei kuvat tahtoneet tarttua kynnelle, kieli keskellä suuta sai lakata päällyslakan kun ensin oli saanut taisteltua decalin edes hetkeksi pysymään oikeassa kohdassa.

Apinanraivolla taistelin yhden käden loppuun, jotta sain kuvattua kynnet blogiin. Kynnet olivat nimittäin nätit ja halusin esitellä ne, vaikkei hermo kestänytkään enää toista kättä tehdä. 

Päätin sitten laittaa adeninalle palautetta, vaikka eihän se heidän vikansa ole jos decalit eivät toimi niinkuin pitäisi. Ja kylläpä siellä vain on asiakaspalvelu kohdillaan! Vastaus palautteeseen tuli alle 10 minuuttiin ja rahat arkista luvattiin takaisin. Kiitin heitä nopeasta ja hyvästä asiakaspalvelusta jo sähköpostitse, mutta ajattelin myös näin julkisesti kehaista, koska sitä tulee tehtyä liian harvoin.

Valkoinen riikinkukko

Olen tässä pari päivää pähkäillyt kirjoitanko tästä tänne blogiin, aihepiiriin kun ei sinällään kuulu, mutta päätin sitten kuitenkin kirjoittaa, jospa tälläinen julkinen tunnustaminen pitäisi paremmin ruodussa.

Valkoisia kynsiä tässä blogissa on harvemmin nähty, ranuja vielä harvemmin. Ja siihen on yksi syy. Nimittäin niinkin iljettävä tapa kuin tupakointi, joka ikävästi kellastuttaa valkoisen ja ne ranutkin. Tai ainakin itseäni se kellastuminen on häirinnyt niin paljon, että olen päätynyt siihen, etten tee sellaisia kynsiä. Viimeksi kun täällä on nähty valkoiset kynnet, yritin lopettaa tupakointia, mutta koska en uskonut siihen itsekään niin päätin silloin jättää blogissa mainitsematta. Nyt olen kuitenkin varma päätöksestäni.

Ja sitä päätöstähän piti juhlistaa valkoisilla kynsillä. Essien Blanc toimii luottovalkoisenani, täydellinen ei ole sekään, mutta paras tähän mennessä kokeilemistani. Näissä kynsissä sitä on kolme kerrosta. Koristukset halusin pitää mahdollisimman simppeleinä, joten laitoin kynsiin vain nuo riikinkukon sulkia imitoivat decalit, sekä niiden keskelle tein siniset pisteen Zoyan Songilla.

Tätä kirjoittaessani olen muuten ollut vuorokauden ja muutaman tunnin päälle polttamatta.

Taistelu paremmista kynsistä osa 3

Trindin käyttöä on nyt takana noin kuukausi. Olen tosiaan laittanut Balsamin ja Nail Repairin, kun olen vaihtanut lakat ja rasvailukaan ei enää ole ihan niin neuroottista ollut kuin ensimmäisen parin viikon aikana, eli olen palannut normaaliin rutiiniin rasvailla käsiä sekä öljytä kynsinauhoja päivän mittaan useamman kerran ja nukkunut satunnaisesti hanskat kädessä.

Lisäksi olen pitänyt kynnet kohtuullisen lyhyinä, joten viimein olen saanut entiset liuskottumat viilattua pois. Eikä uusiakaan ole ainakaan vielä syntynyt. Katkenneen nimettömän kynsi tuntuu vapaan kasvun alueelta hieman haperolta, mutta huomattavasti paremmalta kuin aiemmin.

Mavalan Scientifiqueta en ole laittanut tämän kuukauden aikana, kuin kerran. Huomasin, että kynnet kaipaavat enemmänkin kosteutusta, kuin kovetusta. Harvakseltaan silti aion vielä pitää Scientifiquen kuitenkin rutiineissa mukana.

Kaiken kaikkiaan huomaan kynsien kunnon parantuneen tällä säännöllisemmällä hoidolla, mutten vielä uskalla ihan varauksettomasti hihkua trindin mahtavuutta, kun kokeilua ei kuitenkaan ole vielä tämän enempää takana.

Tälläiseltä tilanne näyttää nyt

Lähtötilanne löytyy täältä ja osa 2 tästä

Hiljaisia tähtiä

Olen melkoinen nude-hullu, jos joku ei ole vielä huomannut. Täydelliset nudeni olen kyllä jo löytänyt, mutta aina tuntuu olevan tilaa yhdelle. Yksi uutukainen on Essencen Dare It Nude, jota Papu hehkutti postauksessaan. Pitkään kylläkin jaksoin itselleni uskotella, etten tarvitse enää yhtään nudea, mutta kun J tilasi kosmetiksilta ja pyysi minut kimppaan, niin pakkohan tuo oli ottaa tilaukseen mukaan.

Eikä kaduta, on se vaan nätti ja hyvin käyttäytyvä nude, omilla kynsilläni se vaati kolme kerrosta minua miellyttävään peittävyyteen, mutta niin tekee suurinosa lakoista. Levittämisessä ei ollut ongelmia, lakka ei raidoittunut ja kuivuikin nopsaan, eli jos hakusessa on hyvä nude, niin suosittelen kyllä tätä.

Kaveriksi nimettömiin pääsi OPIn uudesta Mariah Carey kokoelmasta hieman pinkkiin vivahtava nudehko hopeisella glitterillä varustettu hiekkalakka, Silent Stars Go By. Puren lisäksi ainoa, joka tuli siitä kokoelmasta kotiutettua, vaikka aluksi toivelista oli pidempi kuin nälkävuosi. 

Nättihän tämäkin on, peitti kahdella kerroksella ja kuivui ihan kohtuullisessa ajassa. Tätä kuitenkin vaivaa sama ongelma, jonka olen huomannut jokaisen OPIn hiekkalakan kohdalla, kärkikulumat tulevat jo päivässä. Parissa päivässä ne on jo niin törkeän näköiset, että lakat on pakko vaihtaa. Samaa ongelmaa ei ole muiden hiekkalakkojen kanssa ilmennyt.

Koristeeksi suunnittelin ensin niittejä, mutta koska toinen pikakuivattaja on vasta matkalla ja mavala tekee niitä kuplia niin hylkäsin sen idean. Päädyin sitten ihan vaan simppelisti tekemään dottarilla tekemään palloja muihin kynsiin silent stars go by'lla. Olihan ne nätit niin pitkään kun kestivät.

Sulkasato

Olen huomannut viime aikoina itselläni hillittömän vimman sulkakynsiin. Tähän apua tarjosikin ystäväni J'n decal-varastot, joista kävin lainaamassa (lue varastamassa) nämä violetit sulat, jotka olivat hieman ikävät asetella kynsille, sillä ne olivat niin omituisen muotoisia, ettei niitä oikein millään saanut miellyttävästi.

Alla näkyy uusi kirppisostos Illamasquan Velocity, joka on pikkulintujen mukaan on dupe Essien Warm and Toasty Turtleneckille, itsehän en kyseistä lakkaa omista, joten täytynee uskoa muita.

Velocity on kaunis likainen violetti, joka levittyi oikein moitteettomasti ja peitti itselläni kahdella kerroksella.

Olisin tykännyt näistä kynsistä ihan äärettömän paljon, ellei decalien muoto olisi ärsyttänyt niin kovin. Sen takia en viihtynytkään näillä kynsillä kuin päivän.