perjantai 19. heinäkuuta 2013

Marilyn ja blogipohdintaa

Jälleen kerran luovaa otsikointia, tästähän vois melkein tulla tavaramerkki. Dollie ja paskat otsikot.

Tavaramerkeistä puheenollen, kuten kaikki on varmaan huomanneet niin blogi ei ole päivittynyt "ihan" niin usein, kuin ennen. Siihen on parikin syytä, jo useammassakin postauksessa mainittu härdelli sekä ei niin usein mainittu uupus elämässä.

Ja sitten se toinen syy, eli tämä blogi. Vaikka blogin pystyyn pistämistä pohdinkin, n. pari vuotta, silti tämän rankkuus yllätti. Tai siis rankkuus ja rankkuus, itsehän tästä olen rankkaa tehnyt.

Nimittäin pohtimalla liikaa, yrittämällä liikaa. Kynsien laitosta katosi muun uupumuksen ja näiden pohdintojen myötä ilo, se ei ollut enää rentouttava hetki. Ajatukset pyörivät rataa "Tää lakka on jo nähty blogissa" "Vähän aikaa sitten koristelin kynteni näin" "Tätä lakkaa ei ole nähty blogissa, pitäis kai sillä lakata" "Pitäis kokeilla jotain uutta" "Pitäis poistua mukavuusalueelta" yms.

Näiden ajatuksien myötä yritin tehdä kynsiä joita ei oltu nähty blogissa, lakata lakoilla mitä ei oltu nähty ja se tappoi innon ja johti tuskastumiseen, sekä yksivärisiin/lakattomiin kynsiin, joita ei sitten kerta kaikkiaan tehnyt mieli esitellä täällä.

Kunnes se iski. Vaikka kuinka arvostankin joka ikistä lukijaani, tämä on minun blogini. Tein tämän blogin siksi, että saan esitellä omia tuotoksiani laajemmalle yleisölle kuin miehelle, kissoille sekä niille kolmelle kaverille, jotka kynsien päälle ymmärtävät.

Joten tästä eteenpäin aion lakata kynsiäni niillä lakoilla ja niillä tyyleillä, mitkä sillä hetkellä sytyttää. Tietenkin ehdotuksia otan lukijoilta vastaan ja yritän edelleen pitää blogissa vaihtelevuutta ja mielenkiintoisuutta yllä.
Mutta ei enää ilon kustannuksella.

Ja nyt tämän paatoksen päätteeksi päästäänkin näkemään kynnet, joilla jo hivutellaan varvasta mukavuusalueen ulkopuolelle.

Olen huomenna menossa Pin-Up tapahtumaan täällä iisalmessa ja halusin siihen sopivat kynnet, mieleeni pätkähti aikoja sitten ostamani Marilyn Monroe-decalit, joita en ole suuremmin käyttänyt niiden vaatiman vaalean pohjan takia. Ensimmäinen askel ulos mukavuusalueelta, en oikein koe itseäni kotoisaksi missään esittävissä koristeluissa (pois lukien kukat). Mukavuusalueella sitten taas oli liukuvärjäys, joiden värit taasen hivuttelivat minua pois mukavuusalueelta.

Tämän tyyliset kynnet tein myös kaverille häihinsä, tosin omille kynsilleni keksin nyt tavan saada liu'usta sulavampi. Anyway, homman aloitin essien blancilla, jolla tein valkean osan liukuvärjäystä. Sen päälle kaivelin myytävien laatikosta Tiia Vanhatapion fool's gold lakan, jota töpöttelin valkean osuuden puolivälistä. Kärkiin päätyi taas zoyan ziv, joka taitaakin olla ainoa kultainen lakka, joka on paikkansa lakkalaatikossani tähän mennessä ansainnut. Koko komeuden kuorrutin kahdella kerroksella universal nailsin lakkaa nr. 92.




Peukalon yksityiskohta

8 kommenttia:

  1. Kyllä vaan, sinun kyntesi, sinun blogisi:) Mutta tuttuja ajatuksia, jotka yritän työntää sivuun ja neuvon sinua tekemään samoin. Olen ajatellut, että on niin paljon blogeja joista oikeasti saa ideoita ja inspiraatiota että voin ehkä itse keskittyä esittelemään kauniita lakkoja ja ei-niin-persoonallisia koristeluja niillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, luin tässä tauon aikana aika paljon kirjoittamaasi postausta samaisesta asiasta. Ja niin, itseäni vähän yllättikin pohdintasi, koska käyn aika usein idea-pulassa selailemassa blogiasi :)

      Poista
  2. Ai hyvänen aika, mistä saa Marilyn-decaleja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimaxilta omani tilasin, mutta nnyt pikaisella vilkaisulla en kyllä niitä enää löytänyt

      Poista
  3. Aamen. Sinun blogisi, sinun kyntesi. Teet kuten tykkäät, me lukijat saamme luvan mukautua siihen tai mennä muualle. :D Ei kenenkään tehtävä ole väkertää kynsiä joista ei tykkää vain miellyttääkseen muita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tosin lukijoiltahan ei edes tälläistä palautetta ole tullut, vaan oon kehittänyt tän ongelman ihan omassa päässäni. Mutta nyt uudella tarmolla eteenpäin :)

      Poista
  4. Niin totta! Olen itse miettinyt ihan samoja ajatuksia. En "voi" taas lakata keltaisella. Tekisi mieli leimata, mutta kun ihan juuri oli leimaukset jne. Edelleen on projekti kesken, mutta pikkuhiljaa alan käsittää, että koska minua ei haittaa muissa blogeissa samantyyliset koristelut, niin ei kai se minunkaan blogin lukijoita haittaa. Ehkä... taiemminätiijä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten ylemmistä kommenteista huomaat, niin ainakaan harvempi siihen kiinnittää huomiota, Sissin blogissa oli postaus samasta aiheesta, eikä kukaan sielläkään minun mielestä sanonut, että se olisi tylsää.

      Suosittelen yrittämään vapautua noista ajatuksista, bloggaaminenkin tuntuu erikivalle sen jälkeen :D

      Poista