Lakkaamisesta ja lakoista

Kävin eilen Tuikun kanssa eilen kahvilla ja höperöimässä kynsistä. Kynsillä oli edellisessä postauksessa nähdyt kynnet, joita Tuikku kommentoi jokseenkin "Nätit kynnet, mutta ei sinun tyyliset" tjsp. Kirjoitettuna lause kuulostaa kovin negatiiviselta, mutta mitenkään niin en sitä kokenut, vaan se pisti pohdiskelemaan aihetta enemmänkin.

Itse kun en koe, että itselläni olisi sen kummemmin "omaa tyyliä". Toki mukavuusalue löytyy, kuten varmasti jokaiselle meistä. Minun mukavuusalueeni löytynee nudejen, pinkkien, violettien ja glittereiden seasta. Lakkalaatikosta löytyy myöskin eniten pastellisävyjä ja joskus olisinkin varmasti nimennyt "Dollie-kynsiksi"-pastelliset glitterörvellykset. Nyt kuitenkin lakkalaatikkoon on viime aikoina pesiytynyt hyvin paljon tummia lakkoja, tosin mukavuusalueen sävyissä, mutta silti. Toki vuodenaikakin jonkun verran vaikuttaa, mutta silti en osaa määritellä enää itseäni pastellityttönaiseksi, joka varmasti olisi ollut aikanaan passeli määritelmä.

Koristeluissakaan minulla ei sinällään ole mitään yhtä tyyliä ylitse muiden, toki decalit valikoituu usein kynsille siitä syystä, että ne ovat helpot ja nopeat. Ja vieläkin sisäinen mätsäysneurootikkoni nousee aika usein esiin ja decalit on aika usein samasta sävyperheestä lakan kanssa. Yleisesti ottaen koristelujani kuvaa sana helppo. Kärsivällisyyttä tahi taitoja minulla ei kovin monimutkaisiin koristuksiin löydy. Eikä se haittaa. Minä viihdynkin simppeleissä kynsissä ja tyydyn ihailemaan monimutkaisia taideteoksia sitten niiden ihmisten blogeista, jotka sen homman taitaa.

Tosin taidan olla jonkinnäköisessä siirtymäkohdassa kynsienkin suhteen (vaatekaappi on kokenut myös hienoisen uudistumisen, mutta se nyt ei liity blogin aihepiiriin).

Mistä saadaankin loistava aasinsilta lakkojen määrään.

Olen viime aikoina ostellut omasta mielestäni paljon lakkoja, johtuen juurikin tuosta siirtymäkohta-tunteesta. Lakkalaatikko oli täynnä pastelleja, glittereitä ja nudeja, mutta minä kaipasin tummaa ja syksyistä. Luettelin eilen Tuikulle uusia hankintojani samalla kun pohdin kiertoon siirrettyjä. Joita on muuten enemmän kuin tulleita, sillä hetki sitten keräsin kaikki "ihan kiva" "nätti väri, mutta kammottava levittää" "Kaunis, muttei minun tyylinen" yms. lakat pois laatikosta ja annoin uuteen kotiinsa. Lakkojen määrässä ollaan taas alle sadassa, mutta silti meinaa ahdistaa niiden määrä. Tai ehkä enemmänkin uutuuksien määrä, vaikka jokainen niistä on tullut "tarpeeseen" (lainausmerkit siksi, etten koe, että varsinaisesti määrällisesti tarvitsisin enää lakkoja), jokainen lakka on sellainen joka tulee myös päätymään useampaan kertaan kynsille.

Haaveilen täydellisestä lakkalaatikosta, josta löytyisi jokaiseen mielialaan ja tilanteeseen sopiva lakka, joita olisi ilo käyttää laatunsa puolesta. Haluaisin, että jokainen lakka olisi omalla tavallan täydellinen, rakkauslakka. Ja määrä pysyisi alle 150 kappaleessa. Kuulostaa mahdottomalta, mutta minä en näe sitä niin.

Minä haluan panostaa nykyään lakoissani laatuun, en määrään. Luulin, että ebay-shoppailun myötä ostelu lähtisi ihan käsistä, mutta se tekikin minusta harkitsevamman. Enää mukaan ei tartu jokainen ihan kiva lakka, koska se on halpa, sillä hyllyllä jo herää ajatus, että muutaman euron lisää laittamalla saan todennäköisesti hienomman ja laadukkaamman lakan ebaysta. Pontentiaalisen rakkauslakan ihan kivan sijaan.

Lopuksi haluan vielä painottaa, etten arvostele ketään jolla lakkoja on paljon, jonka laatikosta löytyy ihan kiva lakkoja (edelleen niitä löytyy minultakin, seuraavaa ahdistusta odotellessa). Jokainen harrastakoon tavallaan, se ei ole minulta - tai keneltäkään muulta pois.

Kuvituksena viime päivinä saapuneita uutuuksia